Seppo töräytti meille radan alkuun kolmosluokan aloituksen, jossa koira käännettiin täydestä avokulmasta kepeille ja tehtiin takaaleikkaus. Jotain mä yritin vikistä, ei auttanut, tehtävä oli. Ja mitä tekee Sohvi, pistää kaasun pohjaan ja tekee kepit toisensa jälkeen oikein. Sitä ei olis voinut mun toilailut taustalla vähempää kiinnostaa, porhalsi tukka putkella keppejä menemään. Seppo sanoi, että näistä mielettömistä onnistumisen hetkistä saa vielä kouluttajanakin irti hyviä fiiliksiä. Hienoa, että meille niin työläästä esteestä onkin tulossa koko ajan varmempi ja kivempi este.
Loppurata oli ihanaa luukutusta. Juoksin niin kovaa kuin pääsin ja kovaa tuli Sohvikin. Liittelen tuota rataa myöhemmin.
Kevättä ilmassa, sahramit kukkivat pihalla ja ensimmäinen sitruunaperhonen bongattu. Ja juoksulenkillä pärjäsi ilman hanskoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti