keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Saaressa on aina sunnuntai

Lounas-sushi-överit (söin kahdeksi päiväksi suunnitellut herkut siltä istumalta, uuh kuin hyvää) sai parhaiten sulateltua koiralenkillä Seurasaaressa.

En muistanutkaan, että saaressa koirat pitää olla kytkettyinä. Loikimme pitkin rantoja ja pääsi nuo nyt hetkeksi juoksemaan, kun kukaan ei nähnyt. Ihanan väljää tuolla juurikin tähän aikaan. Vihkikirkkokin nähtiin kierroksella. Karunan kirkossa on mailman kaunein alttaritaulu, ikkuna luontoon. Sen takia se taidettiin aikoinaan valita.

Pomppu ei ihan ymmärtänyt, miksi kielsin sitä uimasta.










Nyt kattilassa porisee porsaan kieliä. Uskoisin, että työmatkaileva mieheni osaa tällä kertaa arvostaa ajoitustani keitellä, leikellä ja pakastaa lisää treeninameja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti