Paavo on POP

Minulla oli ilo ja kunnia ohjata Paavoa HSKH:n agilitytreeneissä, kun Minttu paranteli flunssaansa. Sanoinkin heti kouluttaja-Sannalle, että nyt osaa koira enemmän kuin ohjaajansa. Oli hienoa pystyä kovassakin vauhdissa keskittymään omaan ohjaukseen, kun koira kulki kuin ajatus. Sain Sannalta roppakaupalla hyviä vinkkejä ohjaukseeni ja juoksupätkät tuntuvat vielä tänäänkin jaloissa. Tuskin maltan odottaa, että pääsen kokeilemaan takaakiertoharjoituksia omilla koirilla. Samoin samaa ratapätkää tehtiin eri tekniikoilla, jotta oppi näkemään eron milloin sitä hidastaa koiraa ja milloin vauhti säilyy. Pave veti intopiukkana kaikki tehtävät vaikka vieras täti oli ohjaimissa. Kiitos Minttu tästä mahdollisuudesta ja erityiskiitos Paavolle, joka on ihan super.

Pikku-paviaanit Taco ja Pops olivat mukana totuttelemassa hallielämään, ja pääsivät tietysti lenkille ja leksaamaan ennen ja jälkeen treenien.

Sohvilla 7 wk odotusta täynnä ja olo alkaa jo olemaan aavistuksen tukala. Ei enää joka kerta tunge mukaan, vaan jää jo ajoittain makoilemaan, kun lähdemme Popin kanssa harrastuksiin. Ruoka maistuu huonommin, kun pennun taitavat alkaa painamaan ruoansulatuskanavaa. Sain Tarulta vinkin kokeilla toipumisruokaa, ja kävin eilen ell:ltä hakemassa pari purkkia RC:n recoverya, jonka avulla onkin nyt viimeiset ateriat syöty kuppi tyhjäksi. Koiralle tarjotaan nyt myös pääruokien välillä pieniä aterioita. Lenkit on jo tosi rauhallisia köpököpö-haistellaanpaistellaan -osastoa. Maha keikkuu mukana, mutta ei ole enää mielestäni kasvanut järisyttävästi, joten jännittävää nähdä montako palleroa siellä on mahtunut kasvamaan. Painoa on tullut reilu 2 kg lisää eli noin 30%. Vielä viikko kotona ja loppuajaksi Tarun luo seurantaan. Nyt peukut ja tassut tanaan, että kaikki sujuisi hyvin loppuun saakka. Jännitys on jo hiipinyt omaan mieleeni...