Onpas raikasta, kun tuli lunta. Pops on lumessa kuin kotonaan, talvipentuhan kun on nimensäkin mukaisesti. Lumivaipan alta pitää kaivaa esille mitä milloinkin. Tytteli on jo kovin reipas, mutta muutama pulautus kertoo, että vatsahapot eivät ole ihan asettuneet vielä. Unikin maistuu vielä normaalia enemmän eli kerätään nyt rauhassa voimia ja seuraillaan toipumisen edistymistä.
Kovasti toivon, että tämä olisi jo tässä, mutta tiedän, että näiden ärhäköiden vatsanalueen tulehdusten kanssa voi mennä aikaakin.
Hevosasiaa. Tällä viikolla kävin toisenkin kerran ratsastamassa rästejä pois. Menin nyt molemmat kerrat enemmän yksityisheppana käytetyllä Eddiellä, jolla ikää vasta 5 vuotta. Nuorukainen on kovin eläväinen ja herkkä ratsastettava ja superkiltti laitettava. Alkuviikon tunti oli kaikenkaikkiaan vähän rauhaton ja Eddiekin tuntui ajoittain ruutitynnyriltä alla. Tunti meni rauhoitellessa ja jarruja etsien. Eilinen olikin sitten yllättävän rauhallinen ja kiva tunti, tunnilla ratsasti vain neljä hevosta, joten kerrankin maneesissa oli kunnolla tilaa. Tehtiin askellajisiirtymiä ja pääty-ympyröitä ravaten. Kesken kaiken Eddie säpsähti ja hypähti vähän uralta sivuun. Jatkoimme kuitenkin matkaa ja ratsastuksenopettajamme Noora totesi, että tapoimme juuri hiiren! Anteeksi, että mitä? Ketarat ojossa makaavaa hiirtä siirrettäessä pois Noora kertoi sen vipeltäneen pitkin päivää maneesissa ja nyt me onnistuimme jyräämään sen yli, sorry hiirulainen. Ei voi nostaa kuin Eddielle kypärää, että otti häiriötekijän noinkin lungisti.
Aurinkoista viikonloppua kaikille. Ja huomenna yhteislenkille koirametsään! Tulen lenkille mukaan, vaikka Pompula jääkin vielä kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti