tiistai 1. helmikuuta 2011

Run free

Näimme Sohvin kanssa iltalenkillä naapurin kauniin labbiksen. Koira ei innostukseltaan meinannut pysyä omistajansa hallinnassa. Selitykseksi omistaja kertoi, että koira ei ole päässyt juoksemaan kunnolla pitkiin aikoihin, vaan heillä on menty nyt remmilenkeillä. Vapaana ei kuulema uskalla pitää eikä koirapuistoihinkaan parane mennä. Säälitti nuori, remmiin sidottu koira niin paljon, että hienotunteisesti yritin ehdotella erilaisia vaihtoehtoja liikuttaa koiraa kunnolla, koirametsä, isot koirapuistot ei suosittuun aikaan, juoksentelu pitkällä liinalla, uimareissut...

Pyrin itse joka päivä kulkemaan Sohvin kanssa maastossa, jossa koira saa kulkea vapaana. Tänään pääsin töistä aiemmin ja vaellettiin 2 tuntia metsässä kauniissa talvisäässä ja Sohvi pyöri ja hyöri ympärillä, Jäi nuuskuttelemaan ja spurttasi luo. Olen joskus miettinyt miten eritavalla koira kulkee remmissä ja kulkiessaan vapaana. Remmikävelyn tasainen käynti on kaukana, kun koira saa valita itse, se laukkaa, hyppii, jarruttelee, mönkii lumessa, kurkkaa takajaloin lumivallin taakse, kiipeilee, loikkii ja maastoutuu syöksyäkseen oletetun saaliin kimppuun.

Lenkeillä Sohvi pitää kohtuullisen hyvin minua silmällä. Jo pentulenkeillä yritin pitää huolen siitä, että en seuraa koiraa, vaan koira joutuu seuraamaan minua. Pyrin vahvistamaan luoksetuloa kutsumalla kaikilla lenkeillä koiran satunnaisesti luokse vain antaakseni namupalan taskusta ja sitten taas jatketaan vapaana vaeltelua. Silloin tällöin menen koiralta piiloon ja silloin terrieri laukkaa vauhdilla etsimään kadonnutta omistajaansa. On yksi houkutus, joka tahtoo voittaa käskyni, ja se on toinen koirakko. Niinpä yritän huomioida toiset koirat ennen Sohvia, otan koiran kiinni ja pyritään sitten luvan kanssa käydä moikkaamassa vastaantulija.

Koiran vapaana pitämisessä on aina riskinsä, jotka yritän mahdollisuuksien mukaan minimoida. En koskaan laske koiraa vapaaksi autoteiden läheisyydessä, ja myös pyöriä pitää varoa. Lisäksi riistavietti tulee aina cairnin kanssa huomioida.

Jotenkin vain tuntuu, että pelkkä remmiulkoilu ei ole koiranarvoista elämää. Kaikkien koirien, myös kaupunkikoirien tulisi saada kirmata ainakin silloin tällöin sielunsa kyllyydestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti