lauantai 8. lokakuuta 2011

Laa-Laa-Lauantai

Mitäköhän sitä ennen koiraa puuhasi viikonloppuisin? En nyt muista, mutta ei niin väliä.

Tänään aikaisin aamusta ylösulos ja agilityhallille ylimääräisiin treeneihin. Vastassa oli tuttu joukko muita aamuvirkkuja ja innokkaita koirakoita. Treenattiin ja puhuttiin agilitypainotteisesti koiraa. Nyt kun Sohvi joutuu juoksujen takia jättämään harjoitukset väliin, sain lainakoiran käyttööni. Tänään sain työskennellä Paavolla (Mintun äidin). Toodella hauska tyyppi, joka palkkautuu hyvin lelulla, joten samalla sain lelupalkkaoppia. Paavo osaa jo vaikka ja mitä, joten itse pystyi keskittymään omaan ohjaukseeni ja juoksulinjoihin. Otettiin hyppyrataa putkilla, pimeää putkea sekä keppi- ja keinuhajoituksia.

Sohvin velipoika Topi on kehittynyt hurjasti, keskittyy treenin alusta loppuun ja on silminnähden ihastunut lajista. Odotti tänään starttilupaa hienosti, eteni vauhdikkaasti ja hyppäsi hienosti. Hienoa työtä Linda on tehnyt Topin kanssa. Mutta rakas rotuvalintamme osaa aika ajoin olla myös ihastuttavan (lue raivostuttavan) omapäinen pieni terrieri, joka tekee, vain jos huvittaa. Siitä esimerkkinä tänään Mian Elmeri, elikäs kaikkien lemmikki Ellu. Tänään Elmeristä oli pääsääntöisesti mielenkiintoisempaa etsiä muilta huomaamatta jääneitä herkkupaloja matosta. Koiran motiaatiota tosin lisäsi huomattavasti se, että Mia treenasi muutaman radan Paavolla... Vaikka olen joskus puhissut vaihtavani koiran seuraavaan vastaantulevaan omistajaansa palvovaan paimenkoiraan, niin ei sentään. Näin se on niin paljon mielenkiintoisempaa.

Hallilta kiiruhdin kotiin hakemaan koiran ja miehen uudelle kodille remonttipalaveriin. Suunnitelmissa otettiin huomioon koirakodin erityispiirteitä ml. kotiutuminen rapaisten koirien kanssa, koirien näköyhteys ulos, ruokasäkkien ja pakasteruokien säilytys, trimmi- ja huoltotilat etc. Sohvi hengaili sen aikaan pihalla ja tutki paikkoja sekä raivostui pihapuissa kiipeilevälle oravalle.  Siitä jatkoimme tutustumalla lähiympäristön lenkkeilymaastoihin, joita ei voi kuin kiitellä. Metsäpolut alkavat kivenheiton päästä omalta pihalta ja niitä tuntuu riittävän.

Nyt illalla olemmekin kasanneet kamppeita kasaan huomista verijälkitreeniä varten. Siitä raporttia seuraa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti