Sohvi sai syksyn tullen uuden heijasteliivin. Häkellyttävän värinen oli metsäkin alkuillan valossa.
Meille kävi eilisellä metsälenkillä jännittävä kohtaaminen. Yhtäkkiä umpimetsästä pölähti eteemme polulle isokokoinen uroskoira vapaana eikä ihmisiä mailla eikä halmeilla. Iso musta muukalainen heilutteli ystävällismielisesti häntäänsä ja tapitteli meidän neitokaista kiinnostuneena. Pyysin vapaana ja vieläpä edelläni kulkenutta Sohvia pysähtymään ja ehdin jo mielessäni hätäisesti laskemaan päiviä juoksusta... Mutta onnekseni ja pieneksi hämmästyksekseni Sohvi totteli moitteetta, pysähtyi ja sain koiran kytketyä. Sen jälkeen kirmasi kyllä oikopäätä muukalaista moikkaamaan. Salaperäisen kohtaamisen keskeytti kaukaa kuulunut vislaus ja komistus katosi metsään.
Ja vähän samankaltainen kohtaaminen kävi tänään. Tosin nyt polulla vastaantullut koiralauma oli kytketty. Pyysin vapaana kulkenutta Sohvia pysähtymään ja odottamaan. Ja jälleen karvahanurimme totteli epäröimättä. Kylläpä olin ylpeä hyvätapaisesta pikkuterrieristä. Palkitsin koiran reilulla pätkällä nakkia. Nyt ei enää lisäpalkattu kohtaamisella, vaan ohitimme mielipuolen lailla räyhäävän ryhmän sutjakasti. Huh, remmirähjäys olisi kyllä tylsä ominaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti