Koirien seikkailupuisto

Tänään käytiin tutustumassa Mintun ja Lucan kanssa Virikeluolastoon. Voi äly ja väläys, että oli kivaa. Kyseessä on Suomen ensimmäinen virikeluolasto, jonka on ideoinut ja suunnitellut eläintenkouluttaja Hanna Valkila. Hanna myös toimi oppaanamme tänään.

Virikeluolaston on 36 metrinen erilaisista moduuleista koostunut luolasto, josa on helpompia osuuksia ja vaikeampi kulmia ja ahtaampia putkia. Luolastoon pääsee monesta kohtaa ulos ja sisään ja luolaston katon voi tarvittaessa nostaa auki. Virikeluolaston eri kohdissa on erilaista materiaalia (heinää, lehtiä, liukkaita pintoja), erilaisia tuotteita (puita, kiviä, turkinpaloja, sulkia, sorkkia) ja tuoksuja (synteettistä ketun ja peuran tuoksua, riistaeläimien kuivattuja osia). Siellä täällä löytyi herkkupaloja piilotettuna.

Tutustuminen aloitettiin päästämällä koirat irti ja tutustumaan omassa tahdissa paikkaan. Luolaston kaikki sisäänmenoväylät oli avattu. Sohvi ja Luca saivat tutustua luolastoon yhdessä, kun tulevat mainiosti juttuun. Sinne ne samantein katosivat kumpikin omasta luolan aukosta sisään. Ja sitten tulikin ihan hiljaista, suorastaan hipihiljaista. Tutustuminen kaikkeen jännään luolan sisällä vaati koiralta täyden keskittymisen, liikkuivat tutkaillen ja rauhallisesti moduulista toiseen ja kävivät välillä kurkkaamassa ulkona. Koko harjoituksen ajan vallitsi hyvin rauhallinen tunnelma. Välillä kuului kynsien alta erilaisia ääniä, kun pintamateriaali luolastossa vaihtui. Me ohjaajat istuskelimme ja juttelimme ulkopuolella ja koirat etenivät luolastossa itsenäisesti käyttämällä hajuaistiaan ja ongelmanratkaisukykyään.

Mielestäni aivan oiva mahdollisuus harjoittaa rodunomaista toimintaa ja väsyttää mukavasti koiraa. Ja oiva harjoitus lämpimässä ja siistissä sisätilassa näin talvea vasten ajateltuna. Sohvi ja Luca tuntuivat nauttivat joka hetkestä, ja hallin ympäristössä tehdyn lenkin jälkeen Sohvi veti vimmatusti takaisin luolastolle, joten me sitten taidammekin hankkia kausikortin tuonne.

Sinne ne vaan sitten lähti.

Tässä näkyy vähän tuota erilaista sisällysmateriaalia.

Hanna ja koirat.

Ahtaampikaan putki ei tehnyt tiukkaa,

Ja sama toiseen suuntaan.

Rekvisiittaa oli monenlaista.

Tästä näkee, että katon voi avata.
 Sohvia selvästi nyppi, että kurkimme sisään juuri, kun oli löytänyt mahtisorkan,

Koulutustilan yhteydessä on pieni ja mielenkiintoinen myymälä.
Vasta kuvia katsoessani huomasin pienen voron puuhissaan.