On ollut mielenkiintoista seurata miten koira tervehtii eri henkilöitä. Oma perhe saa varmasti sen kaikkein lämpimimmän tervehdyksen. Erityisesti Mikkoa Sohvi pusuttaa pitkään ja hartaasti oli sitten kyseessä aamu tai kotiinpaluu. Myös äitini, Sohvin luottohoitaja saa yleensä hyvin lämpöisen vastaanoton. Em. henkilöt olivat juuri ne, joiden kohtaaminen pentuna aikaansai ilopissat. Muille niitä ei suotu.
Muita tuttuja henkilöitä Sohvi tervehtii iloisesti ja välittömästi. Lähtökohtaisesti suhtautuminen kaikkiin ihmisiin on luottavaista ja pelotonta. Sohvin kasvaessa sen tervehtimiskäytökseen vieraita ihmisiä kohtaan on tullut aavistus hyväntahtoista pidättyväisyyttä. Koira menee tervehtimään häntä heiluen ja ottaa muutaman silityksen vastaan, mutta pentumaisen seljälleen heittäytymisen sijaan, se peruuttaa ja ottaa tervehdittyään oman tilansa.
Tänään koira oli taas mukanani töissä. Sohvi liikkui kanssani viraston käytävillä vapaana ja sai tervehtiäkseen toistakymmentä kollegaani. Tervehti kaikkia muitta mutkitta eikä hämmentynyt ihmispaljoudesta. Kulkee uteliaana edellä, mutta tulee käskystä luokse. Olin kyllä ylpeä pian 7-kuisesta nuoresta neidistä.
Nyt illaksi pyydetttiin naapurista Pipsa kylään. Tällä kertaa Pipsa onneksi piti jöötä alusta alkaen ja antoi riekkuvan pennun kuulla kunniansa. Rauhoitti menoa kummasti. Ainakin hetkittäin, kunnes nuoriso yritti taas isotella ja sai nenilleen. Sitten oltiin vähän aikaa hissukseen ja sama alusta. Huvinsa kullakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti