Matkapahoinvointi

Meilläpä on ihan yllättäen ilmennyt koiralla matkapahoinvointia automatkoilla. Mehän olemme pennusta saakka reissanneet lyhyitä ja pitkiä matkoja, Sohvi on viihtynyt niin häkissä kuin takapenkillä vöissäkin eikä mitään ongelmia. Nukkuu matkat läpeensä.

Nyt huomasin häkkiin tulleen oksennuksen, ja kun viime reissulla seurasin koiraa, niin siellähän se surkeana istui, kuolasi ja oksensi taas. Tämä ihan lyhyelläkin matkalla. Mitä hemmettiä??  Mikään muu ei ole muuttunut kuin, että juoksut oli välissä ja hormonitoiminta tietysti nyt erilainen. Ja matkapahoinvoinninhan tulisi heiketä iän myötä eikä toisinpäin.

Autoilut kohdistuvat yleensä mukaviin paikkoihin, tapaamaan koirakavereita ja metsälenkeille. Joten vaikea uskoa, että koiralla olisi tässä ollut jokin huono kokemus välissä. Hieman pidempi väli (n. 1 kk) autoilussa tuossa juoksujen yhteydessä oli, mutta aiemmin autoili joka viikko.

Perille päästyään koira toipuu nopeasti omaksi pirteäksi itsekseen, syö hyvin ja leikkii. Ja ainakin toistaiseksi autoon menokin on vielä sujunut. Mitähän ihmettä tässä tekisi. Päätimme aloittaa totuttelun alusta, käydään syömässä namia autossa, ajellaan lyhyitä matkoja mukaviin paikkoihin ja seurataan tilannetta. Toiset kehottavat peittämään näkymän ulos häkistä, jotta vilistävät maisemat eivät aiheuttaisi pahoinvointia, toiset taas kehottavat sijoittamaan häkin niin, että koira näkisi mahdollisimman hyvin ulos. On inkiväärivalmisteita ja D.A.P. -suihketta. Ja ihan matkapahoinvointilääkettäkin, johon en ihan ensimmäiseksi haluaisi turvautua. Toisaalta lääkkeellä kierteen voi saada katkeamaan, ja myöhemmin sitten luopua vähitellen lääkkeestä.

Ähh, toivottavasti ohimenevä juttu, sillä suunnitelmissa on kaikenlaisia matkoja, jolloin automatkailun soisi olevan enemmän mukavaa kuin kärsimystä.