Mä tuun ja mä meen

Pikainen kuikkaus täältä työpaprujen alta. Vähän kiireenoloista elo juuri nyt ja monta juttua kesken. Välillä olen käynyt tallilla heppaterapiassa. Auttaa aina, vaivaan kuin vaivaan.

Koirat ovat ottaneet iisisti ja saaneet riekkua keskenänsä. Tai aloitettiin me Popparin kanssa yksi uusi harjoitus, johon liittyy se, että piipahdimme Porvoon reissulla paikallisessa mopokaupassa. Joko arvaatte?

Tavoitteena siis renkaan vahvistaminen itsenäiseksi ja ohjaajasta riippumattomaksi suoritteeksi. Sohvihan hakee ja tekee renkaan hyvin. Popparikin tekee hyvin, jos este on linjalla ja olotila muuten varma. Ei kuitenkaan hae rengasta ja jos joku jänskättää, niin tulee mielummin tästä esteestä puoleltani ohi.

Tämä näkyi myös tässä moponrengasharjoituksessa omalla pihalla. Sohvi tarjosi heti sukeltamista läpi, mutta Pomppu mietti ja tarjosi kaikenlaista ennen kuin osui oikeaan. En siis houkutellut enkä ääniohjannut lainkaan, vain kyykin renkaan vierellä. Ja aina, kun koira meni läpi, niin palkka lensi liikkeen suuntaan. Nyt homma on on koirista ihan huippupuuhaa. Juoksevat renkaan läpi edestakaisin ja palkaa sataa. Ei väliä istunko, seisonko, olenko miten päin koiraa kohden, läpi vain. Seuraava vaihe on ottaa appari renkaalle ja katsoa oman sijoittumisen/liikkeen vaikutusta. Mikko on varmasti intoa täynnä, kun pääsee pitämään moponrengasta pystyssä pihalle ;)

Sepolle ja mentori-Mintulle kuuluu kiitos innoituksesta.