Kalenteriviikko

Ma Sepon agilityakatemia

Juoksua, leijeröinnin alkeita, juoksua, vastakäännöksiä, monta kertaa. Hengästymistä. Itselle muistiin tarkastella omia juoksulinjoja, pitäisi osata juosta suoraan. Kun mennään kovaa, meinaa oma pakka vielä levitä, koira korjaa hienosti. Putkista koira sinkoaa maata kiertävälle radalle ja sieltä sitten ehtiessään katsoo, että minne päin, häh.

Ti Pompun seura-agility

Tehtiin tuota edellisessä postauksessa ollutta rataa. Poispäinkäännöksiä ja sylkkäriä, joita opiskeli  sekä junnu että ohjaajansa. Ensikertalaisiksi meni kait ihan ok. Olen tehnyt jo aiemminkin havainnon, että jos kovasti innostun radalla hihkumaan ja kannustamaan kovalla äänellä, niin Pomppu hämmentyy ja hidastaa tdn minua rauhoittaakseni. Täytynee löytää maltillisempi tapa kehua vauhdissa. Gabin mukaan rengastreeni voisi jo vähän näkyä. Poppiduu haki renkaan aina jos sen ohi käveltiin. Vauhti ei vielä ratatreenissä päätä huimaa, mutta harjoitukset onnistuvat tosi kivasti rauhallisemmalla etenemällä. Katsotaan kertyykö vauhti ajan kanssa vai edetäänkö Poppiksen kanssa radalla maltillisemmin kuin Mamsellin kanssa.

Olen saanut pelottavan aivopierun ja suunnittelen kevääksi tokon alkeita. Se ei tule olemaan edes möllitokoa, vaan suoranaista röllitokoa. Taustalla raunioryhmämme ja ihan paras kouluttajamme Hanna.



Ke Ratsastus

Löysimme nuoren Eddie-herran kanssa mukava flown. Ope keskittyi ratsastajaan ei hevoseen. Menimme koko tunnin ilman jalustimia, ravivoltteja ja laukkaympyröitä. Jalkojen asentoon, pohkeiden käyttöön, ylävartaloon ympyröillä ja käsien asentoon kiinnitettiin erityistä huomiota. Hevonen tuntui pehmeältä ja vastasi apuihin hyvin. Mennä puksutti korvat hörössä koko tunnin. Kuumui aavistuksen laukkaosuuksilla täpätäydessä maneesissa, mutta pysyi juuri lapasessa ja ympyröillä toimi laukassakin kivasti.

Joskus vähän meinaan väsyä yhdistystoiminnan koukeroihin. Virkamiehenä olen suhteellisen tottunut välillä kankeaankin byrokratiaan, mutta myös toiminnan avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen sekä hyvään vuoropuheluun. Harmissani seuraan motivaationi hiipumista...

To Sohvin seura-agility

Nojopas. Tehtiin suosiolla kiemurat pätkissä (1-5, 6-11, 11-17). Sohvi handlaa päällejuoksut aika hyvin, mutta meitsiä kylmää. Alun lähtö hyvä. Kuumeni vasta treenin puolivälin ja otti häiriötä viereisiltä kentiltä ja kommentoi. Tehdessä keskittyi asiaan. Kepit meille hyvät.

Sataa sataa ropisee. Hoidimme muutaman asian Messarin standille, ja samalla Minttu kävi Tatun kanssa lenkillä kanssamme. Ihmeellisesti sade taukosi juuri tuoksi tunniksi. Tarvottiin pimeässä metsässä ja lapset juoksivat sadetakit viittoina lepattaen. Illan lämppälenkillä satoikin sitten entiseen malliin. Itseäni ei sade oikeastaan haittaa, mutta meidän hienohelmat nyrpistelevät pitkillä lenkeillä.

Treenien jäljiltä kotona odotti savuporopiirakka ja lasillinen Beujolais Nouveauta. Mies on palannut työmatkalta. Valvoin myöhään mehuviiniä lipitellen ja olin häpi.

Pe Ratsastus, Ponikerhon saunailta

Aamulla väsytti vähän, mutta silleen onnellisesti. Kuntosali ja ratsastus ovat kipeyttäneet vatsa- ja pakaralihakseni. Auts, miten hyvältä sekin tuntuu. Töissä  tiedossa jotain hämärää työhyvinvointijupinaa, yleensä vähän irvistelen näille konsulenteille, mutta onneksi valtavat hedelmälautaset roudattiin juuri neukkariin. Nautin niistä C-vitamiinokset ja muutun vastaanottavaisemmaksi ;)  Ihanaa alkavaa viikonloppua!

Talliterapia toimii aina. Opiskelimme Jackie B:n kanssa C-merkin rataa. Tallilta koko revohka suuntasi saunomaan, katsomaan videoita tunnilta ja puhumaan heppaa. Olin kahdelta kotona. Ehdin nukkua 5h.

La Agilityn omatoimivuoro

Edelleen onnellisen väsyneenä aamun agiharkkoihin. Jatkoimme sylkkäriharjoituksia ja teimme pientä ratahurvittelua, jolle haettiin puomille vauhtia. Junnu teki lisäksi pussia ja keinua. Sohvi keppeili.

Hetken harkitsin pitkiä päiväunia karvakorvien kanssa, mutta skarppasin ja kävin täydentämässä koirien ruokavarastot Murren murkinassa ja kulutin Sohvin kisalahjakortiti M&M:ssä. En vieläkään löytänyt karvalelua, jonka sisään saisi laitettua herkkuja. Pitänee kädä noita verkkoliikkeitä vielä läpi.

Ehdittiin vielä valoisalla metsään ja koirat pääsivät juoksemaan vapaana.

Su Raunioharkat, Need for Speed -agilityn teemakoulutus

Raunioaamu valkeni jälleen aurinkoisena, mutta kylmä viima sai kaivamaan kerrastot ja toppahousut esiin. Harkat menivät tänään niin hyvin heti ensimmäisellä kierroksella, että päätettiin jättää tänään etsinnät kolmee ukkoon. Sohvi teki tdn parhaimmat rauniohakunsa, ihan muutaman kerran vilkaisi kasoilla minua, mutta jatkoi töitä ilman, että edes ehdin pyytää. Pomppu oli aika lailla yhtä hyvä kuin aina ennenkin. Se ei vilkaisekaan minua, vaan tekee itsenäisesti hommia. Kun löysi ukon pimeän kelan sisältä, niin pysähtyi ja vasta kun tunnisti Mintun, niin uskalsi porhaltaa sisään.

Loppulenkki Kaarinan ja pesueen kanssa ei sujunut ihan kauhean ihanasti. Ensin kaikki koirat sinkosivat jonnekin, jonkun perään. Muut ilmaantuivat melkein heti näköpiiriin, mutta Poppari puuttui! Jätin Sohvin Kaarinalle, jolla ei ollutkaan kuin neljä koiraa ja vauva huolehdittavana ja lähdin seuraamaan polkua, joka oli täynnä sorkan jälkiä. Voi herttinen, kun manailin. Varmaan puolikilsaa etenin ja kutsuin koiraa, niin johan ilmaantui kieli vyön alla. Eikun uudestaa soramontuille. Ylhäällä reitti muuttui ajoittaun melkoiseksi mutavelliksi, joka kuorrutti koirat ja joihin vauvanrattaat upposivat. Melkoisen tetsauksen jälkeen selvisimme takaisin autoille.

Ehdin kotiin häthätää pesemään koirat ja eikun Ojankoon teemakoulutukseen. Tässä vaiheessa vähän jo painoi niin ohjaajalla kuin koirallakin. Kouluttaja katsoi perusratameininkiä kultakin koirakolta ja sitten saatiin yksilöllistä opastusta. Yllätyksenä ei tullut se, että Poppari ei etene minun eteen, vaan etenemä on minun nopeuteni. Irtoamisjuoksuharjoituksia kotiläksyksi. Samoin kehtotti minua rauhoittamaan omaa kannustustani, jotta en vahingossa paineistasi koiraa. Matalampaa ja rauhallisempaa äänenkäyttöä. Voi kiekukaula sentään... Sitten keskityttiin lelupalkkailun kehittämiseen. Koko koulutuksen aikana ei saanut palkata namilla, nami sai korkeintaan olla lelun sisällä. Poppis leikki yllättävän hyvin, myös kouluttajan kanssa. Tavallinen pallo toimi, namimuna toimi, samoin vedettävä reikäpallo. Sai kunniamaininnan pallon "tappamisesta".

Ihan uusi kokemus oli paristokäyttöinen karvalelu, joka heitettäessä aktivoitui ja alkoi liikkua ja pyöriä itsekseen. Lähes kaikki koirista pelkäsivät lelua, mutta Poppis hyökkäili sen kimppuun. Puraisi lelua ja perääntyi katsomaan, että taintuiko jo :D Tilasin lelua maahantuovalta kouluttajalta sellaisen meillekin. Katsotaan jos saadaan Mamsellikin leikkituulelle. Sohvihan ei tunnetusti juuri leiki leluilla, ei yksin eikä kaksin.

Nyt me löhötään kaikki naiset sohvalla ja vaaditaan yhtä lisäpäivää viikonloppuun. Mikko lupasi tarjoilla pian jäätelöä, joten kelpuutetaan se.

Täydennetään täydellä työviikolla ja omilla treeneillä. Ei vapaa-ajan ongelmia. Nyt syvä sisäänhengitys ja polskimaan.