Eilisissä aamuageissa kulki onneksi vielä ääni, ja päästiin Popin kanssa muistutteleman kontakteja alla olevan mukaisesti.
Puomille haettiin vauhtia lisää. Keinu edelleen erillisenä esteenä. Yllätyksen ipana kuitenkin järjesti erillisessä keppihrjoituksessa, pujottelemalla ensimmäistä kertaa puhtaasti ja ilman avuja 12 keppiä. Oho! Kävellen rauhallisesti menee, mutta silti palat alkavat loksahdella paikoilleen.
Tässä vertailuksi Sohvin nykyiset kepit. Vähän on tullut vauhtia lisää ja rytmittää jo paremmin alusta. Vedättämällä saan vauhtia lisää, mutta myös virheitä herkemmin.
Iltapäivällä käytiin tekemässä jälkiä uusiin maastoihin Sipoonkorven Hindsbyn puoleisiin metsiin.
Kohta pitäisi käydä ne ajamassa. Onneksi tuossa lajissa ei tarvita meikäläisen ääntä. Melkoista pihinää enää irtoaa. Mikko lähti työmatkalle ja käsi- ja häntäpari kävi kentällä heiluttamassa heipat. Tytöissä olisi taas pärjättävä viikko.
Pyhäinpäiväviikonloppuna olen lisäksi sytytellyt kynttilöitä ja muistanut. Vähän herkistynyt muistojen äärellä, mutta vielä enemmän hymyillyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti