maanantai 13. huhtikuuta 2015

Maalimiesten jäljillä

Rauniokausi korkattiin eilen. Sää suosi ja ilman pitkiä kalsareita pärjäsi.

Ryhmä muuntui tälle kaudelle, kun nyt kyseessä on HSKH:n virallinen raunioryhmä. Yksi kokeneempi koirakko, pari aloittelijaa ja muutama meitä vanhasta ryhmästä. Into Korson radalle oli meillä kaikilla hurja. Poo haki ensin kolme äijää. Eka oli helppo. Tokalla tuuli vei hajun mennessään ja ajautui etsimään väärältä puolen. Ohjaaja jäi hölmösti pyörimään paikalleen ennen kuin koutsi antoi ohjeet edetä. Pookin saatiin näin parempaan kohtaan, nappasi hajun ja kiipesi kasan päälle roskikseen, jossa toinen ukko makoili. Ensimmäistä kertaa maalimiehenä oli isokokoinen mies, joten katsottiin vähän miten juniori suhtautuu. Ei antanut sukupuolen tai koon hämätä, kiipesi melkein Samin syliin. Ja kun sai vielä itse haukata palkkapurkista suuntäydeltä, niin sen jälkeen tämä ukko oli kyllä ihan paras. Vikan löysikin tuosta sitten helposti. Ei halunnut radalta pois.

Loppuaika meni maalimiehenä makoillessa ja istuskellessa piiloissa. Aloittelevia koiria oli hauska seurata, nopsasti pääsivät jutun juonesta kiinni. Kokeneempi koira ilmaisee jo hienosti, joten uutta meille maalimiehillekin.

Pienemmällä porukalla jäätiin vielä opiskelemaan ilmaisua. Sohvi haukkui sekä Minnalle että Mintulle. Minttu irrotti hyvän haukun myös piilolta, jonne koira ei päässyt, joten turhauma lisäsi ponttaa haukkuun. Poosta saatiin pari murahdusta hirveällä jumpalla irti, mutta se on kyllä vielä vaikeaa. Itse en saa sitä oikein millään konstilla haukkumaan.

Tästä se taas lähtee.

Lauantain vietin seuran kisoissa tulospalvelua hakaten. Hienoja ja hauskojakin suorituksia nähtiin, vaikka kolmosluokkalaisia minejä seurasin. Parasta oli nähdä hyllyttäneen koirakon saapuminen maaliin ratkiriemukkaana ja ohjaajan kauniisti koiraansa kiittäen. Niistä tuli erityisen hyvä mieli. Jos vaikka tällä iloisella mielellä kisakalenteria selaamaan. Kilpailumotivaationi katosi oikeastaan kokonaan, kun Sohvi nousi kolmosiin ja Poo kakkosiin. Ehkä alitajuisesti tiedän, että olemme saavuttaneet maksimin :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti