Kisakausi käynnistetty. Koiranpäivän kunniaksi molemmille varattiin pari starttia Parolasta. Onhan se varsin jännää mennä ulkokisoihin, kun ulkokentällä on viimeksi kirmattu syksyllä. Aurinko paistoi ja lämmitti, tunnelma oli pikkukisojen tapaan leppoinen.
Molemmille rekuille oli heti selvää, mikä on homman nimi. Sohvilla kierrokset heitti yli, lähtökäytös oli luokattoman huonoa ja karjui koko radan mitalla. Muuten menivät aikalailla omalla tasollaan. Minä en ohjaajana siihen ihan pystynyt, hidastelin ja varmistelin ja erityisesti Poo katsoo minua radalla todella paljon ja hidastuu ihan silmin nähtävästi.
Anne Savijoki oli tehnyt aika kivat radat, joissa oli höysteenä muutama tarkkuutta vaativa kohta. Poon eka rata kosahti heti alkuesteillä, kun suunnittelemani persjättö oli aivan liian myöhässä, koira väärälle puolelle ja takaakiertoon. Hylly tuli, mutta tuskin Poo sitä huomasi vaan jatkettiin muina koirakkoina loppurata tosi kivasti. Toinen rata oli sujuva perusrallattelu. Kepit olivat kolmas este suoralla hyppylinjalla, ja siihen tosi moni koira ei saanut hiljennettyä vaan kosautti kakkosväliin. Päätin antaa Poon hoitaa homman, ja niin se spurttasi lähdöstä, ohitti minut ja sukelsi ihan ite kepeille. Hyvä tyttö! Varmisteluni loppuradalla hiljensi vauhtia, mutta aika kivalla asenteella maaliin asti. Jäähdyttelylenkillä iloitsin nollasta, mutta en uskaltanut ajan riittävän. Luokka oli pieni, mutta tosi nopeita vetoja ehdin nähdä muutaman. Tulostaululla odottikin yllätys, kun pienipiltti olikin sijoittunut kakkoseksi ja vastaanotti LUVAn. Aika huimaa, kun kyseessä oli pikkaraisen tokat kisat, ekat kisat kakkosluokassa ja viides startti. Etenemä (3,45) ei päätä huimaa, mutta parantunut noista ensimmäisistä kisoista ja tiedän pystyvän tätä vielä parantamaan.
Sohvi nappasi mielestäni aika helpoilta kolmostenradoilta ekalta 10, joista puolet menee omaan piikkiini (kaadoin alkuhässäkässä ensimmäisen esteen) ja toisen nappasi kepeiltä, kun meni ensin tsekkaamaan ratatyöntekijän. Toinen rata oli alkuhässäkkää lukuunottamatta rimavitonen. Tässä päästiin 3s alle ihanneajan, vaikka yksi valssini pysäytti koiran kokonaan ja yksi kaarre levisi ihan överiksi. Muuten mentiin niin kovaa, kun osattiin ja päästiin. Täytyy tuosta käydä tsekkaamassa etenemä, sillä se on nyt meidän nykyistä parasta. Kävin katsomassa 3,94m/s oli meidän etenemä. Lienee paras agilityradan etenemä, mikä meillä toistaiseksi on.
Pakattuani koirat autoon ja lähtiessä ajamaan kotiin huomasin miten totaalisen puhkipoikki olinkaan. Neljät lämmittelyt, neljät rataantutustumiset, neljä vetoa ja neljä jäähdyttelyä veivät ohjaajasta mehut tehokkaasti. Kotona makasin varmaan tunnin saunassa radleria hörppien.
Mennä viikolla jäi raportoimatta Jennan tehistreenit. Montaa kohtaa hinkutettiin ja kun lopulta vedettiin rata puhtaasti läpi, valkku halusi lyödä ylävitoset, kun makasin maalissa maassa läähättäen. Jos en ole aiemmin maininnut, niin J. Caloander on ERITTÄIN motivoiva ope! Yksi huikeimpia, joiden opeissa olemme olleet.
Tänään sataa ihanasti vettä. Sateiset sunnuntait ovat kivoja. Kohta lähdetään rapalenkille cairnien yhteislenkille. Meillä on koirienpäivä vähän joka päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti