Neliö

Agilityssä tehtiin rataa, johon kului neliön muodossa olevat hypyt, joita sitten kierrettiin edestä ja takaa. Sohvista harjoituksen tämä osa oli kamalan tylsä, kun hyvä vauhti piti hukata turhanpäiväisiin käännöksiin. Saatiin tehtyä rata pari kertaa virheittä, mutta vauhti oli neliössä kävelyluokkaa, vaikka hihkuin ja innostin koiraa hengästymiseen saakka. Alun puomiosuus ja lopun hyppysuora ja kepit menivät hienosti, kun niissä sai juosta täysiiiiii. Kepeissä oli verkko-osioita poistettu jo molemmilta puolin. Ensimmäisen kerran, kun kokeiltiin, niin Sohvi koitti oikoa, loput kerrat menivät jo ihan ookoo. Kannustustapa viereltä aiheuttaa vielä vähän päänvaivaa. Sohvi alkaa helposti katsomaan minua, jos sanon Hyvä!, joten verkottomissa kohdissa tyydyin sanomaan neutraalisti Kepit!, jotta sain koiran jatkamaan suoraviivaista menoaan.

Muutkin koirakot (Topi ja Altsu) takkusivat neliössä, mutta välipalkkausta lisäämällä innostumista saatiin lisää. Sen verran hinkhink-osastolta tuo kuitenkin tuntui, että kun Minttu ehdotti tuleviin lauantain ylimääräisiin treeneihin neliötä, niin hänet äänestettiin auttamatta paitsioon :D Minttu ei siis pääse meitä piiskaamaan lauantaina, joten me aijotaan vetää tukkaputkella suoraa rataa, lällälllällää....

Junnuja ei tällä kertaa ollut mukana, mutta Petsku-vetsku kävi vähän hurvittelemassa Mintun kanssa esteillä. Voi elämä sitä onnea, kun Pete pääsi tekemään muutamia hyppyjä ja uskalsi mustaan putkeenkin.

Pikkarainen oli sillä aikaa pitänyt Mikon kiireisenä täällä kotona, ja pääsi vielä kotiuduttuamme remmilenkkiharjoitukselle. Vastaan tuli naapuruston kiltti ja arka pinseri, joka väistää Sohvin, mutta uskaltautui tekemään tuttavuutta pennun kanssa. Ja turha kai mainitakkaan, että Poppiksesta kaikki oli taas NIIN ihanaa. Ei malta ollenkaan kävellä lenkillä, vaan kaikkialle pitää ehdottomasti juosta.

Tänään koirat jäävät ensimmäistä kertaa muutamaksi tunniksi keskenään, kun käyn kaupungilla. Mikko kävi eilen hakemassa lisäportteja, jotta tarvitaessa saamme koirat erotettua toisistaan. Muuten tarvetta ei olisi, mutta pelkään, että Pikkarainen rupeaa aikansa kuluksi kiipeilemään tuonne sohvalle Sohvin perässä. Sohva itsessään on matala, mutta selkänoja ja ikkunalauta ovatkin jo turhan korkeita paikkoja pienelle rämäpäälle.