Winterpoppy haettiin nimensä mukaisissa tunnelmissa, sankassa lumipyryssä. Kyseessä tuntuu olevan varsin joviaali kaveri. Autossa puuhaili häntä tötteröllä koko matkan. Pureskeli aikansa kuluksi luuta, metsästi taskustani herkkuja, sääteli ilmanvaihtonamiskuukkeleita ja pyrki tarmokkaasti etupenkille.
Kotiuduttuamme moikkasi hämmentyneen isosiskonsa ja pisteli ison kupin sapuskaa hyvällä ruokahalulla. Mennä tepasteli joka paikkaan ja työntäen uteliaan pikku nokkaansa joka koloon. Ja aina uusia löytöjä seuraa toi vaauu, mikä toi on -ilme. Ja ihan kuin hännässä olisi sellainen vieteri, se ei laske oikeastaan ollenkaan.
Isosisko ei oikein tiedä miten olisi. Seuraa pientä kuin hailaivaa eikä anna hetken rauhaa. Alistaa ja härkkii aika tavalla. Aika inhaa seurattavaa, toivottavasti loppuisi pian. Poppis ei tunnu olevan moksiskaan, tarvittaessa painaltaa sohvan alle piiloon ja sieltä hyökkii minkä ehtii. Leluista ja luista ei ole toistaiseksi tullut sanomista lainkaan. Vain pennun liike ja puuhailu on sitä, mitä Sohvi herkeämättä seuraa. Lepohetkiin olen kuitenkin yrittänyt kiinnittää huomiota. Sohvin lenkin aikana, pikkuinen viimein malttoi tuupertua keittiössä hääränneen miehen jalkoihin, ja nukkui sitten siinä kuin tukki. Ja tämän hetkinen tilanne: Sohvi nukkuu selkänojalla ja Popsy jaloissa, ja kai pentuäikkärillä lasi viiniäkin on sallittua :)
Ihan ensimmäinen pentuoppi pienellä oli jo tullessaan hienosti hallussa, eli Poppis tunnistaa nimensä ja painaltaa kaameeta laukkaa luokse, kun kutsutaan nimeltä (hyvä Taru!). Alan yhdistämään tuohon reippaaseen luoksetuloon hetimiten luoksetulokäskyä ja hyvää palkkiota. Ja pantaharjoite me aloitettiin heti tänään. Pidän alkuun pantaa päiväsaikaan pari päivää oikeastaan putkeen, jonka jälkeen homma yleensä on siinä. Tänään mokomaa kapistusta piti tietty rapsutella enemmänkin.Tänään me jätettiin ulkoilut vielä pienen kanssa väliin, mutta huomenna meillä on jo tarkoitus lähteä tsekkaamaan lähireviirit eli piha tutuksi.
Ensimmäisen päivän jälkeen kaikki hyvin. Vain rauhoittumiseen katson kiinnitettävän tässä vaiheessa huomiota, jotta molemmat saisivat tarvitsemansa lepohetken. Ja me Mikon kanssa myös. Jatkan tilannekatsausta huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti