Pakkailin Poppiksen illan autoharjoittelua varten kyytiin ja huristelin äitiäni moikkaamaan. Kun emme lapsia ole hankkimassa, niin onpas edes tarjota näitä karvaisia lapsenlapsia :D Sohvi pääsi sillä aikaa kunnon lenkille Mikon kanssa.
Autoilu yksinkin meni Poppikselta hyvin. Mennon tullen piippailli tylsistymistään ensimmäiset kilometrit, mutta kun en ollut huomaavinani, niin söi hetken luuta ja sitten nukkui kuin ellun kana loppumatkan. Hyvähyvä. Poppis paistatteli hetken mummolan ihailussa. Pissasi vieraskoreasti vasta pihalla ja oli muutenkin mallikelpoinen nassikka.
Ainiin. Aamulla pihapissojen aikaan naapurin iso Poju-rotikka käveli ohi ja eikun tutustumaan. Nostin Popparin syliin ja koirat löivät aidan yli kuonot vastakkain. Pompulan häntä alkoi villisti vispaamaan ja pikkuinen oli oikopäätä kiipeämässä aidan yli jatkamaan tutustumista lähemmin. Kiipesi lumen mataloimalla aidalla nimittäin niin näppärästi, että tuota täytyy oikeasti alkaa vahtaamaan pihalla. Vikkelä pieni otus.
Muutenkin näiden 5 d perusteella alkaa näyttämään siltä, että Poppari tulee tarjoamaan meille kovemman palan purtavaksi kuin Sohvi aikoinaan. Joku joskus sanoikin, että Sohvi on ollut niin helppo eka koira, että meille on ihan oikein saada oikea riiviö taloon. Klups.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti