Eilen aloitettiin autoilu. Autoon asennettin häkki, joka kiinnitetään paikalleen. Sohvi pakotettiin opettajaksi samaan häkkiin. Ajeltiin lähimarkettiin. Ei niin mitään ongelmia, Poppis tuskin tajusi höösämiseltään edes autossa olevansa. Matkan aikana syötiin luuta ja kiusattiin isosiskoa. Kaupalla hyödynsimme hälyisää parkkipaikkaa, jossa teimme lenkin (ja pissat!). Odottelu häkissä meinasi vähän kyllästyttää, joka myös ilmoitettiin suuriäänisesti. Sohvi huokaili vieressä. Pirpana saa nyt pentuaikansa matkustaa häkissä, vanhempana myös valjaissa sekä verkolla eristetyssä farmarin takaosassa. Autoilua pyritään opiskelemaan nyt tiiviisti.
Tänään oli sellainen aamu, että koko perhe oli jotenkin eri rytmissä. Olin heränyt 03 ja 05 viemään makkarissa hiippailevan pennun pissalle, joten herätyskellon soidessa ei omakaan vireystila ollut parhaimmillaan. Mikään ei oikein edennyt sujuvasti, kahvi jäähtyi kolmeen kertaan kuppiin, kakat liisteröityi mattoon, pikkarainen himosi kaikkea ei sallittua, koirat söivät eri aikaan, Sohvi ei halunnut ulkoa sisälle ja miljoona muuta pientä ärsyttävää asiaa. Tällaisina hetkinä mutisen, että kuka kumma keksi ylipäänsä hankkia meille koiria, ja vielä kaksin kappalein. Mies ei edes vaivaudu vastaaman, pussaa kaikki järjestyksessä (minä, Sohvi, Pompula) ja lähtee töihin.
Juuri sopivasti Kasvattaja-Taru oli päivittänyt bloginsa ja toivotti pentujen perheille hyviä hermoja ja huumorintajua niihin päiviin, kun kaikki ei sujukaan niin auvoisesti. Nämä toivotukset tulevat tänään tarpeeseen.
Nyt isot ja pienet terrierit nukkuvat, keitin uudet kahvit, syvennyn hesariin, huokaan ja nautin hetken rauhasta. Ehkä se tästä taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti