Kovaa pyöritystä seuraa kunnon nokkaunet. Pieni nukkuisi niin mielellään Sohvissa kiinni. Sohvi vetäytyy pidemmälle, mutta pikkuinen seuraa unenpöppörössä perässä. Unijuna.
Nyt kun kotiutuminen on saatu käyntiin, niin käynnistelemme sosiaalistamisohjelmaa. Eilen opettelimme kulkemaan jo vähän remmissä kotitiellä ja voi sitä menoa systerin perässä. Muutaman kerran Poppis tömäytti takamuksensa tantereeseen, mutta pienellä houkuttelulla kohta taas kiidettiin töppöset ojossa menemään. Muutama autokin ohitti kolmikkomme sopivasti. Ei ongelmia. Ja naapurintäti lumikolan kanssa tervehdittiin ilman muuta. Muistankin Sohvin kanssa ihan stalkanneeni lähialueelta sopivia kohteita tyyliin "Haa, partamies/rollaattorilla kulkenut mummeli/lastenvaunut/tummaihoinen naapurin basisti/skeittaripoika etc etc, mennääpä tervehtimään". Jos ei muuta, niin sainpa yltiösuulaan maineen ja kohtuusosiaalisen koiran. Lähialueella kulkevien kannattaa jälleen varoa...
Tähän väliin on pakko kertoa eiliseltä lenkiltä kohtaus. Joku setä tuosta naapurustosta ohikulkiessamme alkoi matkia sorsaa saadakseen Sohvin huomion. Sohvi pysähtyi, katsoi sorsamaisesti ääntelevää setää päästä jalkoihin ja sen jälkeen mua, että mikäs tota nyt sitten vaivaa. Ja jatkoi matkaansa. Yritin pitää pokkaa ja pahoitella sorsalle, että minusta se kyllä kuulostaa ihan aidolta... Että kyllä noihin sitä luontaista pidättyväisyyttä tarttuu matkan varrella, vaikkei sitä pentuna olisi uskonut.
Vieraita on lisäksi kutsuttu lähiviikkojen aikana runsaasti kahvittelemaan tai vaihtoehtoisesti tälläämme itsemme kylään tutuille. Eli myös autoilut aloitellaan heti tällä viikolla. Ensimmäisenä koiratuttavuutena Poppis saa tänään tavata Sohvin uimakaverin Pipsan, joka tulee hakemaan Sohvia illalla lenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti