Jälki

Aloitimme jälkikurssin tänään. Siellä sitä sitten istuttiin palveluskoiraväen kanssa ensin luennolla ja sitten tekemässä peltojälkeä Sohville. Pienesti meinasi minulla mennä pupu pöksyyn saksanpaimenkoirien ja belgien omistajien keskellä kuuntelemassa jälkikokeista ja esinetunnistuksesta. Huh, oltiinkohan taas väärässä paikassa.

Porukka oli kuitenkin mutkatonta ja kouluttaja Satu Ehrlund Koirankoulutuspalvelu Jadesta kannustava opastaja jäljen saloihin. Menin kurssille aika nollatiedoilla, joten opin varsin runsaasti uutta asiaa tänään.
Teorian jälkeen suuntasimme pellolle, ja kukin lähti tekemään jälkeä omalla koiralleen. Minä valitsin "kantapääjäljen" eli kantapää hakkaa jäljelle pienen kolon, johon myös herkku asetetaan. Jälki ensikertalaisille oli noin 10-metrinen suora jälki. Tamppasin jäljen alun ja lopun erityisellä huolella ja sinne aseteltiin enemmän herkkuja. Osa tamppasi koirilleen neliön ja kokeneemmille työstettiin jälkiä kulmilla ja esineillä. Jäljen teko oli muuten aika työlästä hommaa, voi olla huomenna jalat kipeät..

Huolellisesti jälkeä työstämässä.

Tasapainoa ja ketteryyttä.

Jäljen annettiin asettua vähintään puolisen tuntia, jonka jälkeen koira kerrallaan tuotiin jäljelle. Käytin Sohvin ensin pienellä ulkoilulla, jonka jälkeen koira kannettiin paalulle, josta jälki lähti. Koiraa sai houkutella tutkimaan maaperää, mutta ei näyttää herkkuja. Varauduin hankalaan alkuun ja houkutteluun, mutta mitä teki pieni terrieri; painoi kuonon peltoon, laittoi nuuskutinuuskuti-koneen päälle ja lähti jäljestämään!! Häkeltyneenä hiippailin perässä ja yritin olla häiritsemättä koiraa. Kaksi kertaa Sohvi nosti päänsä matkan aikana, mutta jatkoi heti matkaa. Rauhallisesti kehuin aina, kun palasi jäljelle. Pari kertaa palasi muutaman askeleen taaksepäin noutamaan unohtuneen herkun, mutta muuten teki teki äärimmäisen tarkkaa ja järjestelmällistä työtä, jäljeltä toiselle ja siitä seuraavalle ja seuraavalle, kunnes oltiinkin maalissa. Hurjasti kehuja ja koira nostettiin pois jäljeltä. Kun laskin koiran seuraavaksi maahan, niin nuuskuttelu jatkui heti, mikä oli kuulema hyvä merkki.

Älyttömän kivaa. Ja on niin mielenkiintoista oppia koirasta uutta. Kun Sohvi jäljesti, niin se oli kuin omassa maailmassaan, ympäristö unohtui täysin. Eteni matalana, häntä alhaalla liikkumattomana, nokka pysyi maassa ja suu oli kiinni. Nuusknuusk vain kuului.

Kerron lisää, kun kurssi jatkuu.

Paalulla. Sohvi pääsi nopeasti jäljelle.

Liinan pitäisi mennä mahan alta myös takajalkojen välistä,
 mutta en viitsinyt alkaa korjaamaan, kun koira oli jo päässyt imuun. 

Sit vain mennään. Kouluttaja seuraa tarkkana toimintaamme. Naureskeli myöhemmin,
että ohjaajaa taisi jännittää enemmän kuin koiraa. Pitää paikkansa :)

Huomatkaa Sohvin hännän asento. Onneksi kouluttaja oli ehtinyt kertomaan,
että kun koira keskittyy kunnolla, häntä jää alas. Olisin muuten kummastellut näin epätyypillistä asentoa.