Eilisen cairn-agitreenin ohjelmassa oli kepit. Hankalat kepit. Erityisesti ohjaajille. Treenin veti ansiokkaasti Pekka Mintun tsempatessa meitä. Muutama kerta taisi meillä mennä jopa oikein, mutta Sohvi seuraa namikättä ja jos minä mokaan, niin koira mokaa. Tätä pitää harjoitella paljon, ja reilulla palkkauksella yrittää pitää koiran mielenkiintoa yllä.
Hyppyratana: pituus, hyppy, kulma ja hyppy, valssi ja hyppy. Meillä oli muutamia haasteita: koira edistää startissa, ja kun kutsun sen takaisin, meinaa turhautua (mennäänmennäänMENNÄÄNnyt). Tähän auttoi se, että Odottaa käskyä ei aina seuraakaan starttikäsky, vaan käyn palkkaamassa koiraa pelkästä odottamisesta. Sohvi ei näin tiedä tuleeko seuraavaksi lupa radalle vai namia suuhun. Auttoi.
Toinen ongelma liittyy vauhtiin. Sohvi on niin nopea radalla, että en itse uskalla mennä niin kovaa. Jään herkästi seuraamaan koiran tekemisiä, jolloin jään helposti jälkeen ohjauksessani. Pekan neuvo oli, että luota koiraan enemmän ja lisää omaa vauhtia, koira kyllä tulee perässä.
Niin ja kolmas ongelma oli minun hallitsemattomat ohjaukseni. Kun mennään lujaa, niin huidon kuin heinämies kohti esteitä. Onneksi terrieri antaa enimmät näistä holtittomista liikkeistäni anteeksi ja etenee radalla ihan niin kuin pitääkin.
Muutkin Pimut + Elmeri menivät treenin mallikkaasti. Tosin Lempi vaihtoi kerran hyppyradan keppitreeniin, koska kepeillä oli paremmat palkat :)
Yhteislenkillä sain aimoannoksen vertaistukea narttuelämän ongelmiin, kiitso Sanna ja muut. Nyt on nelisen viikkoa juoksuista ja koira on edelleen aika pöllyssä. Yhteislenkin jälkeen Tiitta innostui kuitenkin pitkästä aikaa painimaan veljensä kanssa toviksi. Ja illalla kuultiin vinkulelun vingutusta ensimmäistä kertaa neljään viikkoon. Olemme varovaisen toiveikkaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti