Vietin loppuviikon ensimmäistä kertaa kolmin koirien kanssa, kun mies suuntasi työmatkalle. Ja täytyy kyllä ihailla niitä, jotka yksin pyörittävät kahden (tai useammankin) koiran katrasta yksinään. Näin pentuaikana, kun lenkkejä tehdään niin yhdessä kuin erikseen koirien kanssa ja pihalla seisoskelua sisäsiisteyden puolesta on myös runsain mitoin tarjolla, ruoka-aikoja on tuplat ja muutakin säätöä ja siivousta riittää, niin voisi ottaa aika koville.
Tein sentään töitä tänään kotoa, mikä helpotti aikataulutusta huomattavasti. Kaikki meni kyllä superhienosti, Nukuimme vierekkäin läpi yön ja jotenkin onnistuin keplottelemaan itselleni vaatteet päälle ja meidät kaikki pihalle ennen kuin lirahti. Tosin itse sitten kuljinkin jalat ristissä, kun ei sitä nyt itse sinne vessaan kerennyt. Aamuleikkien jälkeen koirulit vetelivätkin sikeitä puolille päivin, joten töihinkin pystyi keskittymään kunnolla. Puolenpäivä rumba ruokailuineen, metsälenkkeineen ja leikkihetkineen ja taas tupa hiljeni loppupäivän hommiin.
Mutta oli se ihana saada mies illalla kotiin, ja päästä itse hiihtolenkille.
Olen nyt opettanut Sohvia odottamaan omalla paikallaan vieressä, kun puuhailen pennun kanssa. Pienissä pätkissä on harjoiteltu ja nakkaan tiheästi palkkaa odottavalle terrierille. Koville ottaa, mutta on edistytty. Poppari osaa tulla luokse kutsusta, tätä harjoitellaan nyt ahkerasti tuolla ulkona. Perusjutut istumiset ja maahanmenot menee jo. Sitä seisottamista yritän pöydällä muistaa harjoitella, kun rinsessa pääsee Kasvattajan kanssa kehäänkin jossain vaiheessa. Lisäksi pikkuinen osaa odottaa (noin millisekunnin) ennen kuin saa ottaa namin. Ympäri ja ämpäri pyöritykset tekee nokka namissa hienosti. Katsekontaktilla saa ruokakipon eteensä. Naksutinta harjoitellaan. Ja namin etsimistä. Kampaaminen on yhtä hullunmyllyä ja hampaiden katsominen suht epätoivoista. Mutta lohduttaudun, että niin se oli Sohvinkin kanssa ja nyt kaikki sujuu ihan hyvin. Harjoitukset jatkukoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti