Eilen aamusta tuli kutsu tuuraamaan tehisten huippujen treeneihin. Mietin hetken, kun ei noiden haastajienkaan harkat niin kamalan hyvin ole menneet. Ongelmaa ohjaajan päänuppiin tehiksessä on aiheuttanut oman työskentelyn vertaaminen muihin koirakoihin. Tehis kun on täynnä älyhyviä koiria ja erityisesti osaavia ja taitavia ohjaajia. Ja meidän yritykset Sohvin kanssa ovat niihin verrattuna vaikuttaneet surkeilta ja alokasmaisilta räpellyksiltä. Olen jopa harkinnut paikasta luopumista keväälle, kun ei me osata, eikä me olla noin nopeita, ei me kuuluta tänne jne.
Kävin viimein tuiman vuoropuhelun itseni kanssa ja päätin jatkossa yrittää keskittyä siihen omaan tekemiseen ja sen parantamiseen. Niinpä eilen marssin rohkeasti huippisten sekaan ja aloitin meidän oman harjoittelun.
Rata oli tosi kiva. Tämä oli ilm Janakkalan viime viikonlopun kisarata.
Etenevillä pätkillä ei ongelmia. Hankalamman keppikulman osalta mietittiin ja testattiin eri mahdollisuuksia. Tässä vaiheessa ohjaus ja puolenvaihto pakkovalssilla toimi luotettavimmin. Oli vain pakko uskaltaa jättää koira omilleen keinulla, hienosti se siellä tuntui pärjäävän, Lisäksi sain pari älyhyvää treenivinkkiä keppihäiriöiden siedättämiseksi. Erottelussa piti olla tarkkana, jos ohjaus putkeen. Kontaktiesteet hakee aina ongelmitta. Toisella kiekalla Janne halusi lisätä haastetta muuttamalla rataa muutaman takaakierron ja epäloogisemman putkenpään osalta. Siinä hienosäädettiin paria kohtaa ja oltiin lopputulokseen puolin ja toisin riittävän tyytyväisiä.
Kotona yömyöhään, tyytyväisenä, mutta nälkäisenä. Olin unohtanut syödä sitten lounaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti