sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Yhtä en saa, yksi jää aina puuttumaan

Tervomaan lyriikka soi ripiitillä päässä ja pettymys kirvelee. Kyseessä noin 500 kg haave, joka eilen kaatui hylätyn ostotarjouksen myötä. Perhekoko pysyy siis toistaiseksi neljässä. Nuoleskelen nyt hetken haavoja ennen uusia suunnitelmia tällä sektorilla.

Viikonloppuna oli onneksi sen verran paljon puuhaa, että en juuri ehtinyt jännittää tarjousvääntöä. Lauantaina päästiin testaamaan Niinun uusi halli Masalassa, kun tarjolla oli Teemun rytmityskoulua Sohvin kanssa.



Alkuun rytmit sujuivat jotenkin helposti eikä Teemu halunnut muuttaa mitään (ympyräradat). Oho. Jatkossa toki vaikeutui ja tuli pippurisempaakin palautettakin. Niistoaloituksiin muutama tarkennus, takaaleikkauksiin pari hyvää oivallusta. Kelloteltiin paria vaihtoehtoa. Muistiin autokouluopetus, ennen käännöstä jarruta ensin, käännä vasta sitten.

Tänään painuttiin sateiseen metsään cairnien yhteislenkille. Vaikken uskonutkaan, niin taas saatiin seuraa ja reilu tunti tarpomista vierähti helposti. Nuorisolauma (Poo luetaan vielä nuorisoksi) veti hullunlaukkaa koko reissun. Nyt meillä sitten kuorsataan loppuilta. Paitsiettä ensin parit joogamuuvit kynttilänvalossa lämpölamppujen alla. Josko se siitä taas olokin kohentuisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti