Mieltäni on painanut kovin viime viikonloppuna kisoissa näkemäni episodi, jossa ykkösluokkalainen radalla iloisesti etenevä ja kovin kuuliaisen oloinen koira teki pienenpienen virheen, mutta johon ohjaaja reagoi täysin käsittämättömällä ja ylimitoitetulla tunteenpurkauksella. Raivosta kihisevä ohjaaja käskytti todella rumasti koiransa ulos radalta ja sättiminen jatkui vielä hallin ulkopuolellakin. Siellä se erireilusti kiekui edelleen Hyitä koiraparalleen.
Tapahtuneesta jäi tosi paha mieli ja olen paljon miettinyt asiaa. Itse olen kohtuullisen kunnianhimoinen ja voitontahtoinen sekä erittäin huono häviäjä. Toisaalta agilityssä katson virheiden osalta poikkeuksetta peiliin, ohjasinko huonosti tai emmekö ole opetelleet kyseistä asiaa. Jaksan vatvata epäonnistumisiani turhankin pitkään ja onnistumisten kustannuksella, mutta koirastani olen valtavan ylpeä ja haluan, että sillä on tässä hassussa harrastuksessa kivaa ja että se lähtee aina radalta pois niin, että se seuraavan kerran tulee sinne innosta puhkuen. Jos koirani ei jotain osaa, niin minä en ole vain sitä sille osannut opettaa. Itseään saa mun puolesta ruoskia vapaavalintaisesti, mutta perhana sentään, olkaa reiluja koirillenne. Mur.
Salme Mujunen sanoo kirjansa (Agilityradat, osa 2) päätössanoina, että "Agilityssä läsnä ovat unelmat, haasteet, suuret tunteet ja vahvsti elämän makuinen elämä." Toisaalla kirjassa todetaan, että "Koiran kanssa on oikeasti panostettava yhteistyöhön, sitä on vaalittava ja se on rakennettava ehjäksi." "Agility ei ole sarja peräkkäin laitettuja esteitä, vaan se on hienosyistä vuorovaikutusta."
Muuten meille kuuluu leppoisaa. Sohvi kävi juoksumatolla eilen, pääsi jo kiipeämään kunnon ylämäkeä ja ravaamaan pidempää pätkää. Epeli alkaa innostumaan lajista. Koirat ovat loikoilleet varjossa, kun minä olen asetellut kesäkukkia ja nyppinyt hulluksi tulleita rikkaruohoja. Olen suunnitellut pari agilityharjoitusta, kun tänään luotsaan Suvin poissaollessa seuratreeneissä putkijarruharjoitukset ja huomenna Heidin poissaollessa lähetys- ja kutsumisharjoitukset. Pitää muistuttaa koirakoita juomaan riittävästi, ja muistaa itsekin ottaa huikkaa säännöllisesti!
Sitten pitäisi suunnitella uusia kaakeleita, saunanlauteita ja kylppärin valaistusta jajajaja, märkätilojen remontti lähestyy. Itse ajattelimme olla tunturissa, kun piikkaus alkaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti