Kolmosluokkaan håpsan

Sohvi täyttää tänään 4-vuotta. Eilen se nousi agility kolmosluokkaan. Hurrrja Mamselli.

Eilen päivänsankarille oli varattu kaksi rataa HAU:n Toukokisoissa. Henri Luomalan agiradalla tehtiin taistelunolla ja tultiin kolmansiksi. Alku oli kaamea, kun koira nosti kierrokset edellisen koirakon palkkauksesta, huoh. Selvittiin sentään matkaan. Toisella kiekalla käytiin juoksemassa Viitaniemen Heidin sujuva hyppäri ulkona, sieltä niinikään nolla ja nyt toinen sija, mikä auttamatta tarkoitti LUVAa, SERTiä ja nousua kolmosluokkaan.

 

Sohvi ehti näilläkin radoilla havaita ja mulkoilla ratatyöntekijät, karjua muutamassa kohdassa mulle ja kaarrattaa useasti. Kepeille viennit edelleen kankeat ja kepit itsessään hitaat. Muutamat linjat toimivat melkein sinnepäin, lähdössä pysyi ja teki kuuliaisesti pyydetyt tehtävät. Etenemät meille ihan tyypilliset 3,7-3,8.

Heidi the Valkku oli kisaamassa itsekin ja ihana kuvasi ja toimitti ratamme, kiitos niistä ja vähän kaikesta :)

A Agility, Henri Luomala (huomatkaa alun raivoriitat, ohjaajakin polkee jalkaa... puomilla jään vahingossa väärälle puolelle, mistä syystä ihmeellinen poispäinkäätö hypylle ja tökerö vienti kepeille)

B Hyppäri, Heidi Viitaniemi (tähän ei ole tallentunut radan alkua, joka oli onneksi ihan rauhallinen). Toisella putkella meinaa lipsahtaa ulkokautta ohi, kun jää tuijottamaan ratatyöntekijää, siksi ohjaus töksähtää siihen ja olenkin jo myöhässä...

Iloitsemme ja kiitämme kaikkia ihania kanssaihmisiä, jotka ovat kanssamme matkaa tehneet. Muistan matkan varrelta ihania yksityiskohtia, Kompassin alkeiskurssin Topivelin kanssa, Mintun cairnryhmän kannustavat koulutukset sikakylmässä Hakkilan hallissa, liittymisen seuraan ja koulutuspaikan jonottamisen, ensimmäisen möllistartin, Karstusen Jannen kommentin mölliradan tuomaroinnin jälkeen, keppituskan, kisakirjan ostamisen vapisevin käsin, ensimmäisen virallisen startin ja ensimmäisen ihanan tuomarin (E. Berglund), maininnan Sohvista tuomarinpuhuttelussa, kamalan jännityksen, huikean uskaltamisen ja onnistumisen tunteen. Ja ne kaikki ihanat ihmiset, valmentajat, kurssikaverit ja koiraystävät. Yhdessä on tuskailtu ja yhdessä on menty eteenpäin ja iloittu. Matkamme varrella on toki törmätty myös muutamiin epäilijöihin, joille näytämme nyt kieltä...

Poppiksen kanssa kaikki tämä on vielä alussa. Ja Sohvin kanssa matka jatkuu, jännempänä kuin koskaan...