En ole mikään intohimoinen naksuttelija, mutta pyrin ehdollistamaan kaikki koirani naksuun ja käyttelen sitä sitten vaihtelevasti, opettaessani temppuja ja viimeksi hajuerottelussa se oli tosi näppärä tapa kertoa koiralle haluamansa.
Niinpä hoitolapsikin joutui hetimiten naksukouluun. Pari kertaa päivässä naksuttelen ahneelle pennulle osan ruoasta. Ensimmäsellä kerralla tiheään tahtiin 10 naksautusta ja 10 namia. Toisella kerralla sama, mutta havainto, että Kujen häntä alkoi heilua naksun jälkeen :) Tänä aamuna, kolmannella kerralla, Kuje kääntyi edellisen namin syötyään heti katsomaan, joten sain samalla kontaktiharjoitusta kaupanpäälle.
Eilen käytiin ajelemassa autolla ja Kuje pääsi oikeaan autohäkkiin, isojen ollessa viereisessä. Käytiin kaupan parkkipaikalla katselemassa autoja ja ostoskärryjä ja ihmisvilinää. Aika hyväksi rapsutusmagneetiksi osoittautui. Sitten jatkettiin matkaa Pirkkolan urheilukentille ihmettelemään fudistreenejä ja käytiin samalla metsässä jaloittelemassa.
Sohvi antoi eilen periksi ja leikittää jo pentua. Pentu on ihan hurmiossa saamastaan huomiosta. Eilen änkesi pihalla samalle päivystyskivelle Sohvin kanssa. Poolla ei tulisi mieleenkään kivuta valtaistuimelle, mutta Tiiperö istui siellä tyytyväisenä Mummon kainalossa. Pomppu on edelleen vähän pihalla, on pahantuulinen pennulle ja kauhistelee Sohvia, jos se komentaa pentua. Laumadynamiikassa on siis selvää eloa, kun uusi jäsen marssii mestoille. Sohvilla ei ongelmaa eikä meillä ihmisväellä, mutta juniorille tarjoaa enemmän päänvaivaa.
Kuje tuntuu kotiutuneen hoitopaikkaansa mutkattomasti. On oikein omatoiminen ja tarkkaavainen. Aamutoimien jälkeen, kun ihmisväki söi aamupalaa ja isot lepäsivät, niin pelasi palloa itsekseen kaameilla äänitehosteilla. Käyttää myös nenäänsä lenkeillä aktiivisesti, yllättävänkin paljon noin nuoreksi. Kaivelee kukkasipuleita maasta ja väijyy kukkapenkissäni. Auttoi lakanoiden viikkaamisessa. Sisäsiisteys: 30% ulos, 40% paperille ja 30% vapaavalintaiselle paikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti