Eilen mentiin aikaisin nukkumaan, jotta maanantaina jaksetaan herätä kuudelta ja lähteä pirteinä lenkille ja töihin. Meillä kaikki nukkuu aina kuin tukit, koirat pitkin ja poikin sängyssä tai missä milloinkin.
Viime yönä kuitenkin heräsin kummaan mekkalaan ja huomaan, että Poppis ei nukukaan totuttuun tapaan polvitaipeessa. Käyn katsomassa, mitä koirat puuhaavat, ja siellä se junnu vetää ympäri olkkaria sukka suussa (!). Nostan koiran takaisin nukkumaan, mutta kattia kanssa. Kipaisee saman tien unista Sohvia herättämään ja onnistuu kuin onnistuukin herättämään senkin ja pian meillä juostaan ja painitaan klo 01:00. Mikko huokaa ja toteaa, että voikin saman tien viedä karvakorvat lenkille jäähtymään. Ja niin lähtevät yölenkille, ei kuulema tullut ketään vastaan. No, ei varmaan. Koirat olisivat lenkkeilleet vaikka kuinka, pupunjälkiä tarkastettiin ja kahlailtiin lumessa. Yölenkityksen ja kuivailujen jälkeen kipittävät peteihinsä, kuuluu unimaiskuttelua ja pian kaikki kuorsasivat.
Parin tunnin päästä herään hulluun lumiaurailijaan, joka kolisuttelee auraansa vihaisena. Sohvi tyytyy murahtelemaan avaamatta silmiään, mutta Popsin pitää mennä ikkunasta katsomaan auraa. Kaivaudun syvemmälle untuviin ja toivon, että kello ei soisi vielä aikoihin.
Nyt vähän luomi painaa klo 7 työpaikalla, mutta se tästä taas käynnistyy. Viikon päästä on Joulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti