Ajattelin kirjaa pelkästään rataopuksena, mutta kirjan esipuhe sisältää Salmen ajatuksia ja ohjeita 1- ja 2-luokkalaisille. Pidän hyvin monista kirjassa esitetyistä näkemyksistä kuten:
- agilityn laaja rotuvalikoima tulee pyrkiä säilyttämään lajia rikastuttavana ominaisuutena
- myös hieman hitaammilla roduilla tulee olla mahdollisuus nousta luokissa ylemmäs
- ydintavoitteena on ohjaajan kehittyminen
- positiivinen asenne: hylkäyksistä hymyä, sillä ne suuntaavat harjoittelua ja kannustavat tekemään töitä
- aloitteleville ohjaajille ja koirakoille tulee tarjota riittävästi onnistumisia, perusosaaminen kunniaan
- ykkösluokassa olennaista on, että koira osaa suorittaa kaikki esteet-paitsi virheettömästi, myös turvallisesti
- ykkösluokassa tavoitteena on koiran estehakuisuus ja radanlukeminen, täällä haetaan turvallista suoritusrutiinia ja kilpailuvarmuutta (korkea suoritusvire ja maksiminopeudet voidaan jättää korkeampiin luokkiin)
- agilitysta voi nauttia omalla tasollaan silti kehittyen ja oppien uutta
- on huomattavan tärkeää, että koira saa ohjaajaltaan poikkeuksetta osakseen hyvää ja oikeudenmukaista kohtelua
- ykkösluokat kuplivat riemua, näillä radoilla sattuu ja tapahtuu, tuomarin näkökulmasta niiden arvostelu on kuin täydet seitsemän kierrosta huvipuistossa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti