torstai 31. toukokuuta 2012
Voihan riistavietti
Lähdin viemään Popsia metsälenkille ennen kuin lähdettiin Sohvin kanssa agiharkkoihin. Otin Sohvin mukaan lämmittelemään. Ja hyvät lämmittelyt tekikin. Nosti nimittäin hienosti rusakon ajoon. Koirat jäi vähän jälkeen ja näin, että Sohvi seuraili innostuneena jotain jälkeä. Seuraavaksi koirat katosivat kanervikkoon hetkeksi, sitten kuultiin hieno ajohaukku ja esiin sinkoaa valtava rusakko perässään Sohvi ja kolmantena Pops. Huokaan syvään ja seuraan, kun kolmikko katoaa metsään. Saan pidettyä näköetäisyyttä koiriin ja saan pennun kiinni, kun kadottavat mokoman jänösen. Sohvi jatkaa kuitenkin ajoa eikä auta kuin soittaa Mikko kotoa apuun ja päivystämään kotitielle.
10 minuuttia tuntuu pitkältä ajalta, kuljen metsässä ja kutsun koiraa. Mikko onneksi soittaa ja sanoo koiran tulleen esiin ja antaneen kiinni ja nyt vetää vimmatusti sinne, missä huutelen. Puhuuh. Onneksi ajojahti päättyi hyvin. Tosin niin kivaa taisi oli, että illalla aginjälkeisellä jäähdyttelylenkillä koira pysyi vapaana ollessaan juuri ja juuri hallinnassa. Aika näyttää, miten isoksi tuo riistavietti vielä nousee. Niin mielellään kulkisin koirat aina vapaana, mutta pupu meinää viedä voiton käskyistäni.
Agitreenit sujuivat liekö hyvästä lämmittelystä johtuen hyvin. Teemana irtoaminen ja lyhyt hyppy (ennakoiva valssi). Lisäksi otettiin startissa pysymistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi Sohvia! Niissä pupuissa sun muissa jänöeläimissä taitaa olla jotain erityisen kiinnostavaa, koska täällä kaupungissa kiinni ollessaankin Lennu menee aivan sekaisin jos näkee jänön. Viime viikolla sellainen viiletti puiston poikki aika kaukana meistä ja silti Lennu tuijotti, vinkui ja haukkui sen perään niin intensiivisesti, että oli pakko vain napata se kainaloon ja kävellä vähän matkaa eri suuntaan, ei se muuten sitä olisi unohtanut ikinä. Ja aivan kuuroille korville menee kaikki käskyt siinä tilanteessa. Mutta kiva, että Sohvi palaa kuitenkin kotiin päin tai sinua etsimään ennen pitkää, vaikka tuollaista sattuukin. Tosin se näköpiiristä katoaminen on kyllä kauheeta, ainakin meidän pääsiäisenä saamien kokemusten perusteella, kun parin minuutin jälkeen alkoi jo hermostuttaa. Mutta kai siinä täytyy vain luottaa siihen, ettei ne lopullisesti perhettään tahdo hylätä, vaan palaavat takaisin kun jahti on ohi. Hauskaa viikonloppua teille! Meillä jää nyt lauantain agilityt väliin, mutta ensi viikolla taas! T. Hannamari ja Lenskari
VastaaPoistaTuo on niin tuttua Ciran kanssa ;) Tosin viime syksynä Cira ajoi hirveä 45min ja siinä tuli jo tosi ikävä. Kovasti vaan pilliin puhallettiin ja kuinka ollakkaan lopulta koira tuli läpi viljapellon tosi tyytyväisen oloisena. Ei tämäkään näe eikä kuule yhtään mitään kun saa jonkin mielenkiintoisen metsästettävän näköpiiriinsä :( Mukavaa viikonloppua! -Suvi ja Cira
VastaaPoistaTollaset sydämen pamppailut on kyllä inhottavia! Ei varmaan tarvitse edes mainita kuunteleeko Vauhti vastaavassa tilanteessa yhtään... ;)
VastaaPoistaTuttua touhua myös täällä..
VastaaPoistaVielä noin vuoden ikäisenä Luca teki muutaman minuutin pupujahteja ja palasi sen jälkeen takaisin, nykyään vajaan kolmen vuoden iässä parin tunnin itsenäisiä metsästyksiä ja lukuisia sydämen pamppailuja omistajan osalta. Huh huh.. :P Asiaa ei ainakaan auttanut viime kesänä kiinni saatu nuori rusakko ja lukuisat hiiret. Ei meinaa uskaltaa enään oikein pitää vapaana, ainakaan jos autoteitä 3km säteellä, kun metsästysvietti on voimistunut niin hurjasti! Pantaan on hankittu läpyskä nimellä ja puhelinnumerolla varustettuna.. :D
T. Salla & Luca
Hei Kaikille Kommentoijille,
VastaaPoistasamaa vaivaa taitaa olla havaittavissa siis muuallakin. Tai se mikään vaiva ole,
hieno ominaisuus sinällään, mutta helkkarin kiusallinen vähänkään taajama-alueella asuville.
Asiaa tosiaan pahensi huomattavasti se, että jälki johti ensimmäistä kertaa kunnon ajoon. Nyt tietää, mikä ihanuus sieltä voi singota jahdattavaksi.
Meillä koirat kulkee jatkossakin vapaana, mutta Sohvin kanssa paikat arvioidaan entistä tarkemmin. Ja tarvittaessa lenkkeillään sitten riittävän kaukana autoista. Pops nyt kulkee vielä melkein missä vain vapaana, kun ei tohdi meistä kauaksikaan.
Ja kyllä, pannoissa on nimi ja yhteystietoläpyskät molemmilla. Hämäräaikaan käytän lisäksi heijastinliiviä molemmilla. Yl myös yhteislenkit kavereiden kanssa pitävät ajatukset paremmin pois jänösistä.
Turvallisia lenkkejä kaikille!
/Anne, Sohvi ja Poppari