Ohhoh

No me käytiin kisaamassa ne toisetkin epikset. Vetta satoi ja mietin saanko koiraa edes radalla, kun yleensä Sohvi preferoi vahvasti sisätiloja, jos on märkää. Itseäni jännitti jo huomattavasti vähemmän kuin viimeksi, kävin vaklaamassa radan sivusta ja harjoittelin koko rataantutustumisen huolellisesti. Sitten eikun koira autosta ja juoksentelemaan ympäristöön hetkeksi. Sohvi luimuili sadetta, mutta kierrokset nousivat kivasti, selvästi tiesi, mitä ollaan menossa tekemään.

Rata oli hippusen vaikeampi kuin viimeksi. Ja se sopi meille. Onnistuttiin kohtuullisen hyvin ja nolla napsahti plakkariin. Aikaa tuhrattiin haukkumalla vauhdissa ratatyöntekijä, joka istui radan sivussa (tämä molemmilla radoilla), lähes pysähtymällä putken eteen (putki oli märkä jaa hienohelmaa inhotti) ja taas ehti A:lla vilkaisemaan ympäristöä yläilmoista. Silti 10 sekkaa alle tavoitteen.

Ohjasin mielestäni taas aika hosuen, enkä ole varma näinkö koiran joka hetki. Mutta koira ei ole moksiskaan, suoritti esteet Mamman kohkaamisesta häiriintymättä.

Toinen rata oli ensimmäistä parempi, vaikka sen aikana vettä tuli jo ihan kunnolla. Nyt vauhti pysyi ja kuikuilut oli jäänyt pois. Nolla tästäkin ja vähän parempi aika, mutta tätä toista starttia ei huomioitu enää tuloksissa.

Jäähdyttelylenkilltä koirat kuivaukseen ja autoon, ja hakemaan tuloslappuja, kun kuulin kuulutuksen palkintojenjakoon. Ja niin vain meidät komennettiin palkintopallille, Sohvi oli tullit mini möllien kolmanneksi. Voi elämän kevät sentään. Hippusen pöllämystyneenä nappasin koiran uudestaan matkaan ja käytiin pokkaamassa palkinto. Tuomari vielä erikseen antoi Sohville kehuja. Pakotin jonkun sivullisen nappaamaan pari fotoa tästä historiallisesta hetkestä.

Istu ja pala.

Pomps oli mukana kisaturistina, ja sai ansaitsemaansa huomiota. Nyt koirat ruokittu ja palkintoluita maisteltu ja eikun kursausosastolle.