Ihan pihalla

Poppis on nyt reilu 4kk ja alamme kiikkumaan siinä sisäsiisteyden rajalla. Oma piha on tässä aika ihana. Eli hädän yllättäessä Poppis menee pihaovelle ja pyytää ulos katsomalla joko minua tai Mikkoa. Uloslaskettu koira suorittaa tarpeensa ja voikun kaikki ovat niin hurjan tyytyväisiä. Pompula pääsee aina kun tarvis on heti ulos eikä meidän tarvitse pukea ja lähteä viemään koiraa.Piha on aidattu ja koirat viihtyisivät siellä melkein koko ajan. Vain kuopankaivuusta meillä ollaan vähän eri mieltä. Eilen Pompula "auttoi" ensin minua istuttamaan uusinta hankintaamme kynäkatajaa  ja oli sitten huomaamattani siirtynyt kaivamaan ihan omaa kuoppaa. Siinä vaiheessa kuopasta näkyi enää koiran hännänpää, kun Poppis oli kovaa vauhtia kaivautumassa maan alle.

Just nyt en kyllä vaihtaisi oikein millään tuota pihaa pois.

Pienen pihamme pikkuruinen puutarha oli täysin villiintynyt, kun syksyllä muutimme. Ja villiintynyttä kasvustoa raivatessamme löysimme vaikka mitä pieniä kaunistuksia nokkosten ja minttujen alta. Osa pihasta on nyt rumana savimaana, johon seuraavaksi teetämme kiveystä ja sorapintaa. Tänään urakoitsijan edustaja kävi ottamassa tarkempia mittoja. Ihana puutarhuri ja nuorinainen, joka kärsivällisesti leikitti vieraasta innostuneet koirat samalla kun otti mittoja. Lähtiessään kävi vielä erikseen sanomassa heipat koirille. Ihana saada piha kuntoon. Tulossa on vanhojen pensaiden ja havujen sekä sammalnurmikon ja pation rinnalle kivilaattoja, kivirykelmiä ja koristesoraa. Tavoitteena kodikas ja helppo pihapiiri.