Metsäjälki

Kuten Minttu tänään jäljenteossa totesi: nyt on oikeasti kesä tulossa, kun kaivettiin jälkikamppeet talven jäljiltä esiin ja suunnattiin veripulloinemme metsään. Kevään ensimmäistä jälkeä kanssamme veti ja etsi Minna ja Pipsa sekä Minttu, Rico ja Luca. Jälkiä vanhennettaessa kävimme lenkillä koko poppoo ja Pomps oli ihan intopiukeana isojen perässä. Seurasi kuin hai laivaa ja silmät ihailusta loistaen Pipsaa ja Lucaa. Isoa Ricoakin varovasti haisteli, mutta Ricoa kiinnosti vain Sohvi, johon on palavasti rakastunut.

Teimme aika maltilliset ensimmäiset jäljet, kun ihan varmaa ei ollut, miten homma lähtee sujumaan. Yllättävän hyvin sujui. Kaikki koirat muistivat heti alusta alkaen mikä on homman nimi, kuonot painui maahan, nuuskutuskoneisto laitettiin käyntiin ja sitten mentiin. Innokkuus näkyi pienenä kiireenä ja hosumisena, osa matkaa taivallettiin siksakkia jäljen päällä ja välillä ilmavainulla. Mutta niin välipalkat kuin maalikin löydettiin varmasti ja koirat olivat intipiukeana hommasta.

Lopuksi Pompulakin pääsi omalle pikkujäljelle. Olin Poppiksen jäljelle laimentanut verta enemmän, jälki oli suora ja se oli täynnä jäljelle ripoteltuja herkkuja. Alku oli pienestä pelottava, jäljen kohdalla häntä laski melkein jalkojen väliin ja Mamman tukea ja rohkaisua tarvittiin, jotta uskallettiin alkuun. Mutta lihapullanhimo vei lopulta voiton, ja niin se meidän 4,5-kuinen lähti jälkeä seuraamaan. Varovasti ja hitaasti, herkku kerrallaan edettiin, mutta maaliin saakka. Ihana Pompulainen.

Minttu oli tehnyt pojille herkät vaaleanpunaiset sienet vaaleanpunaisilla naruilla.

Sohvi etenee nenä maassa.

Maali.

Pipsan rivakkaa etenemistä.

Pipsa maalissa.

Rico lähtee jäljelle.

Kaikki tyytyväisiänä maalissa.

Minttu ja Luca.

Pompulan tukena jäljen alussa.

Hienosti jäljellä.

Näin paljon jänskättää, häntä ja koko koira etenee matalana.

Maalisuora.

Ja maali.