Sunnuntaina käynnistynyt valtakunnallinen vammautumisviikko alkoi reippaasti lyömällä oman selkäni rauniopiilossa nasevasti naulaan, ja nyt selkääni koristaa komea muisto, jota en ole edes uimahallilla raaskinut esitellä.
Jatkoimme teemaa, kun kaaduin eilen metsällä kahdesti ja komeasti. Pitäähän sitä kuvata samalla kun laskeutuu pitkin juurakkoisia märkiä kallioita. Toisessa löin mojovasti kyynärpääni ja ranteeni, kun suojasin puhelinta. Toisessa vain ahteri sai tuta jämerän peruskallion.
Tänään sitten aamulenkillä Poo päätti osallistua viikkoon satuttamalla anturansa johonkin. Kulki kävellen hihnassa ja yhtäkkiä hätkähti ja alkoi nuolla anturaansa. Näytti lähinnä, etä joku olisi pistänyt jalkaan tms. En nähnyt hiekkatiellä mitään erityistä, mutta selvästi tassussa oli Poon mielestä vikaavikaa. Kotona suihkuttelin ja tutkin koko jalan ja tassun. Mielestäni aristaa yhtä anturoista, vaikkei siinä silmämääräisesti näy mitään erityistä. Seurailenpas tätä nyt sitten.
Etta kivuliasta viikonjatkoa vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti