lauantai 7. kesäkuuta 2014

Asunko mä Ojangossa, mitäh?

Hetimiten aamusta äkkiä harkkoihin, kun oli ulkonakin vähän viileämpää. Mölliratatreenit agirotua silmälläpitäen. Rataa rakentaessa oli jo kamala hiki, mutta onneksi pilviverho piti lämpötilaa hivenen maltillisempana. Pöytä korvattiin pussilla.



Kisaavat (Sohvi ja Pele) vetivät ohjaajillensa lämmittelyt, jonka jälkeen möllit (Rio, Pipsa, Nero ja Poppis) kehiin. Meidän tiimistä Poo oli kyllä hirrrveän pätevä neitokainen. Palkkasin edelleen kontaktit, niistä pitäisi vielä pystyä harkoissa osittain luopumaan, ettei jää nököttämään kontaktille liiaksi. Mutta kyllä se muuten nollaratana nämä suorittaa.

Ihana oli päästä makustelemaan muidenkin suorituksia. Sohvin poikainen Nerpaus oli taas kehittynyt niin paljon. Paikallaolot ja suorat ja kontaktit ja kaikki. Jippii, mikä otus! Tietty ulkokentän uudet ihmeet vielä vetävät puoleensa, mutta kaikenkaikkiaan hienomiäs.

Tuolta tukkaputkella vetämään hallin puolelle cairneille tutustumiskurssia, tehtiin puomia ja A:ta, toisille pala kakkua alusta alkaen, osalle vähän jänskempää. Pussiin pääsivät myös jokaiikka. Päivän kurittomia olivat omat koirat, jotka toistuvasti (!) murtautuivat häkistään ja juoksivat iloisesti mukaan harjoituksiin. Häkki lukittiin.

Nyh mä olen kuin ellun kana koirineni. Tai leivoin mä raparperi-tosca-hässäkän, se on saatava kerran kesässä. Mutta muuten. Yrittävät houkutella huomennakin Ojankoon...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti