Harvoinpa sitä tulee avattua ääntä yhtä perusteellisesti kuin näin Juhannuksen aatonaattona. En ehkä muutenkaan ole hiljaisemmasta päästä, mutta nyt tuli karjaistua koko loppulauma kerralla riviin järjesty.
Taustatarinaa. Saimme viimein eilen haettua uuden ruokapöydän. Harvoin sitä itse suunnittelijan kanssa pääsee pöytää noutamaan, mutta meillä oli ilo tavata Kasper Nyman, joka apujoukkoineen viimeisteli meille uuden M8 pöydän mallikappaleen ja pakkasi sen huolellisesti matkalle uuteen kotiin. Arvostan suunnattomasti suomalaista muotoilua ja käsityötä, ja on ilo tustutua nuoriin nouseviin suunnittelijoihin ja saada heidän yksilöllisiä töitään mukaan osaksi meidän kotia. Mielummin sitä roponsa käyttää tällä tavalla kuin massaketjuhuonekaluliikkeisiin. Eikä ropoja nyt ihan hirveän paljon enempää tarvitse laittaa likoon, mutta vähän vaivaa pitää nähdä. Viestittelin varmaan pari kk ennen kuin sain pöydän ja suunnittelijan jäljitettyä, mutta sen jälkeen kaikki sujuikin tosi kivuttomasti. Niin, ja tuolien hankintaprosessi on vasta käynnistymässä...
Mutta siihen äänenavaukseen...Tänään sitten purettiin vanhaa pöytää ja koottiin uutta. Koirat kävivät hippusen kierroksilla, kuten aika usein vesimattotreenin jäljiltä. Komensin ne pariinkin kertaan pois tieltä, kun askartelimme noiden pöytiemme kanssa. Jossakin hepuleissaan kuitenkin päättivät antaa piutpaut käskylle ja ryntäsivät kuin päättömät suoraan päin ja aikaansaivat kunnon tällin ja kuhmun meikäläiselle. Siitäpä sitten sitä julkaisukelvotonta tekstiä pärähti ilmoile kohtuullisen kovilla desibeleillä. Sen jälkeen meillä onkin asunut pari herranterttua, jotka totesivat ykskantaan, että laumanjohtajaa ei ehkä kuitenkaan paree suututtaa. Nih!
Treenimuistiinpanoina eilen treenattiin seuraharkoissa kohtuullisen kovaa molempien koirien kanssa, kun kerrankin oli mukavan viileä JA kuivaa. Pomppu teki kokopitkää möllirataa. Aika kivasti, vaikka napsi virhepisteitä molemmilta radoilta. Ekalla kiekalla reagoi "tuomariin" tulemalla hypyn ohi ja tokalla kielsi huolimattoman mutkaputkiohjauksen, muuten ihan suht kivaa menoa. Palkkaamattomuus kisanomaisessa suorituksessa aiheuttaa loppuakohden hidastumista ja pientä epävarmuutta, että tekeekö oikein, kun nakki ei lennäkään. Lopuksi lyhyttä pätkää superpalkoilla.
Sohvilla omalla radallaan kaivattua putki-puomierottelua, hairahti lämmittelyradalla kerran kontaktille, loput teki kiltisti putkeen, niin kuin pitikin. Tositosi vaikea oli pakkovalssi samaisessa kohdassa, erityisesti ohjaajalle osata ajoittaa oikein. Puomilla keskusteltiin kontakteista, muutaman kieltämättä aika näyttävän juoksukontaktin jälkeen muisti pysäytykset. Paljon hyvääkin, erityisesti into tehdä tätä juttua. Tykkään, että tykkää.
Mutta nyt on palauteltu vesijuoksemalla ja huomenna perinteiset Juhannusagilityt kaveriporukalla Ojangossa. Ihanaa Jussendaalia jokaiseen niemeen, notkoon ja saarelmaan.
Terveisin kuhmupää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti