Mökötän, koska osaan sen paremmin kuin rytmittää tai takaaleikata tai keksiä parempia otsikoita

Koulutuspuolella koulutettiin rytmiä. Milloin hidastaa, milloin odottaa ja milloin mennä kovaa.

Lisäsin omaan harjoitukseen hypyn alkuun, kun en vain osaa aloittaa renkaalta rataa :) Ja unohdin näköjään omatoimiradalta kokonaan esteen 18, joten takaakiertoon tuli pitkä kuljetus.

Ryhmäläiset olivat hurjan taitavia ja rytmittelivät aika luonnostaan. Lisäksi koirat kääntyivät kivasti, vaikka ohjaajien rytmitys olisi unohtunutkin. Oli ilo seurata! Yritin kuunnella Suvin ohjeita tarkasti, kun tämä on aina ollut vähän vaikea asia meikäläiselle, ei niinkään sisäistää, mutta toteuttaa.

Teetin Sohville saman harjoituksen seuraavana päivänä, kun oma koutsi ei päässytkään paikalle. Ja ylläripylläri, meillä ne rytmit olikin aika hakusessa. Päästiin me toi rata läpi, mutta rytmi oli mitä oli (tyypillistä meidän käsialaa: täysii tai ei ollenkaan, äkkipysäytyksillä ja kiihdytyksillä) eikä Sohvi koonnutkaan oikeastaan yhtään, hyppäsi suoraan ja katsoi sitten vasta, että minne muka. Turhautumista. Okserille rytmitys sai olla radan alkukiihdytyksessä suorastaan liioiteltu, muuten ei terrieri korvaansa lotkauttanut.

Esteille 12-13 meille oikea ratkaisu olisi ollut persjättö, mutta halusin vihdoin viimein treenata sitä meidän ikuista kompastuskiveä eli takaaleikkausta. Juupa juu. Kun yritän hidastaa, että saan koiran kunnolla edelleni irtoamaan, niin Soo hidastaa ja hupsanssaa ollaan yhtäaikaa sumpussa hyppyä tekemässä. Kyllä me se yli päästään, mutta nollavauhdilla ja koira melkoisena kysymysmerkkinä. Otin muutaman kerran apupalkalla, mutta sekään ei vielä loksautellut palasia kohdalleen. Takaaleikkauksen perusharjoitukset kiipesi omatoimiharjoitusten kärkipaikalle, huoks. On ne siellä jo pitkään keikkunut, mutta aina on tullut jotain mielenkiintoisempaa harjoiteltavaa. Vaikken hitaanpuoleisen koiran kanssa tätä hidastavaa ohjausta juuri radalla käytä, niin voisihan ne perusteet silti olla edes auttavasti hanskassa, molemmilla...

Poolla oli onneksi ohjattu tunti, etten päässyt sitäkin sössimään. Ja niin oli takaaleikauksia sielläkin, lähinnä tosin mutkaputkiin, joihin Poppari alkaa jo vähitellen irtoamaan.

Ensimmäisen pätkän jäljiltä Gabi potkaisi kerran persuuksiin ja sanoi, että lopeta hipsuttelu ja varovaisuus ja ala ohjaamaan kunnolla ja varmasti. Sen jälkeen sujuikin jo paremmin.  Hypyn takaaleikkauksilla  (7-8) pientä varovaisuutta, mutta meni suht jouhevasti sekin. Kuljettelen edelleen aika pitkälle putkiin, leikkausta voisi alkaa teemään aiemmin, kun koira alkaa lukitsemaan putket jo vähän aiemmin. Paljon olen kiinnittänyt huomiota putkien jälkeiseen elämään, maltan odottaa, mutta pyrin olemaan taas liikkeessä, kun koira tulee putkesta. Oli mielenkiintoista seurata ryhmän nopeita maksikoiria, joiden ohjaukset ovat taas erilaiset. Vasta, kun olen aloittanut koulutuksen opiskelun, olen joutunut perehtymään myös isojen ja nopeiden koirien ohjausten erilaisuuteen.

Teetin Sohvilla tämän saman, ja sujui ihan suht hyvin. Eli nyt vain ensin helpotusta harjoituksiin, onnistumisia ja siitä taas etiäpäin. Ja plussaa molemmille renkaasta, sitä on nyt tehty aika paljon, myös ei suorilla lähestymisillä, ja hyvin tuntuvat hakevan.

Sataa. Koirat painuivat märän aamulenkin ja sapuskan jälkeen takaisin nukkumaan, ja mina painun Haagan rodopuistoon haistelemaan kukkasia ja hyppimään kumppareilla lätäköissä. Koirien palauttelu vesijuoksumatolla myöhemmin. Ja illalla ponityttöjen kanssa kauden päättäjäiset Helsingin kattojen yllä. Sillä mennään tänään, heipat.