Agilitykoulutuksissa tunnutaan juuri nyt kiinnittävän paljon huomiota oikeaan rytmitykseen, milloin odottaa, milloin kiihdyttää ja milloin painella tasaisesti menemään. Mutta tämän kirjoitelman aiheena ei nyt ole aksakenttien rytmitys. Vaan hihnalenkkien rytmi.
Me olemme koko perhe ihan epärytmissä tällä hetkellä yhteislenkeillä. Sohvi liikkuu edelleen hitaasti ja pysähtelee paljon. Poppari on täysin tylsistynyt pissatuslenkkien verkkaiseen käyntiin, sinkoilee turhautuneena ja vetää kaulapitkällä edellä. Ja minä siinä välissä kannustaen Sohvia ja rauhoitellen Popparia. Ja tulen hulluksi ihan kohta.
Sohvin leikkauksesta on huomenna viikko. Koira on toipunut kaikilta muilta osin hyvin, mutta lenkeille se ei edelleenkään mielellään lähde. Tai lähtee, mutta liikkuu vielä tosi varovasti. Pihaulkoiluunkin löytyy intoa aika vähän. Sisällä jo leikkii, mutta ei yritäkään ponnistaa sohvalle tai sänkyyn, pyytää aina nostamaan. Onpas mielenkiintoista seurata kuinka kauan tämän Mamsellin toipuminen oikein ottaakaan. Toinen erikoisuus on, että Sohvi ei hauku tällä hetkellä lainkaan. Ilmeisesti myös haukkuminen ottaa tuonne vatsanpeittesiiin sen verran, että tytteli tyytyy enintään murisemaan matalasti.
Poppari pääsee tänään ahertamaan hallille hyppysuoria, valssia ja keppejä. Ja pääsemme vielä yhteislenkille Mian poikien kanssa. Josko se pienen pää ja kroppa siitä vähän väsyisi, kun kotona meno on niin kovin rauhallista nykyisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti