Iltapäiväkahviaikaan pakkasin Neron auton kyytiin, huristeltiin kauppaan ostamaan tuomisia ja työpaikalle työkavereita häiriköimään. Pieni oli kuin kotonaan, steppaili menemään pitkin käytäviä ja joka huoneeseen kurkkasi, jos ovi oli auki. Sai huomiota, mutta malttoi rauhoittua ja pisti makoillen, jos mitään ei hetkeen tapahtunut.
Kokeiltiin rappusia ylös ja alas, näköalahissillä huristeltiin edestakaisin. Autoparkkihallissa käppäiltiin. Kaikki tuntui olevan ihan perussettiä eikä suurempia ihmettelyitä aiheuttanut. Autossa järsi luitaan mennen tullen. Hieno on pojun luonne ja hienosti on Minna, Markus ja Pipsa pienen sosiaalistanut ja kasvattanut.
Kovasti oli iloinen jälleennäkeminen, kun tapasi tytöt reissun jälkeen. Hyvin ovat näin viikossa kaveruksiksi kehittyneet. Nyt taas maistuu ettoset, ollaan kaikki sohvalle ängettyinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti