Paluu vuorilta sujui hyvin ja kipaisin heti kotiuduttuamme hakemassa nassikat hoidosta. Syvä kumarrus ja kiitos hoitopaikan suuntaan, vastassa oli hyvin hoidetut ja iloiset turilaat. Perhe on koossa taas.
Olemme ottaneet helmikuuta vastaan piiiitkällä lenkillä, jossa kuljettiin niin metsässä kuin hankikantona pitkin peltoja. Loppulenkistä aurinko kävi pilkahtamassa. Poppis vastasi koikkaloikkaosastosta. Vastantulevalta koirakon omistajalta saatiin kuulla kommenttina, että ihana pentu. Noh, onhan se tollainen keskenkasvuinen monessakin mielessä.
Kapella metsätiellä vastaan tuli muutama koirakko, jossa iso tanskandoggi tarjosi hupailevan ohituksen. Uros ihastui niin mein Sohviin, että ei liikahtanutkaan polulta. Sohvi ei päässyt ohi, joten nappasin koiran kainaloon ja yritin ohittaa jättiläistä hangen kautta. Koira kuitenkin työntyi väkisin kiinni ja melkein sai meikäläisen taklattua. Sain tehdä tosissani töitä, että pysyin pystyssä ja että koira ei päässyt kontaktiin sylikyyditettävään.
 |
| Näyttävät teille kieltä. |
 |
| Poseeraushaasteita. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti