keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Oi miksi

Koirien kanssa pyrin olemaan kärsivällinen. Olen suorastaan opetellut olemaan kärsivällinen. Mutta. Joskus ei vain onnaa ja on huono ja hölmö koiran ohjaaja. Sohvi ei yleensä reagoi vastaantuleviin koiriin saatika ihmisiin, mutta nyt juuri se ei niin koirista pitävä naapuri pääsi yllättämään puskasta ja koira rähähti remmissä. Yleensä pyrin rauhallisesti kääntämään koiran huomion muualle ja palkkaan, kun tekee niin ja rauhoittuu, ja sitten marssimme sulassa sovussa kohteen ohi. Nyt Pops lähti rähinään mukaan, minä ärsyynnyin ja kiristin hihnaa, mikä johti luuppina rähinän pahenemiseen. Äristen koko naislauma ohitimme nenäänsä nyrpistelevän naapurin, jonka kuva terriereistämme ei ainakaan parantunut. Että taas alkoi ärsyttää oma tapa toimia, jälkeen päin keksin sata muuta parempaa tapaa hoitaa tilanne :( tukistelen täällä itseäni ja määrään meille iltalenkille namia taskuun ja joukon parempia ohituksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti