Kovin oli painostava ilma jäljenteossa. Vähän pelkäsimme luvattua ukkosmyrskyä, mutta sellaista ei onneksi näkynyt. Mukana kanssamme hikoilivat Minna ja Pipsa, Minttu, Luca ja Rico sekä Mia, Ellu ja Perro. Kiitos kaunis myös Minnan ja Pipsan Markukselle, joka vahti koiria, että pääsimme tekemään jäljet alkuun. Tehtiin normaalia lyhyemmän jäljet ja painuttiin vanhentamisen ajaksi uimaan.
Tällä kertaa saapuminen Halkolammen uimapisteeseen ei sujunut kovinkaan rauhallisesti, kun läheisen seurueen kaksi koiraa säntäsivät meitä vastaan. Olimme kytkeneet oman koirat hetkeä ennen kiinni, kun rantaan mentäessä pitää ohittaa se grillikatos, jossa epäilimme olevan porukkaa. Vapaana olleista koirista uros oli käydä ensin Mintun urosten päälle ja siitä suntasi vielä meidän tyttöjen luo. Ette kuule usko, miten pahaa ääntä tuotimme siinä tilanteessa Mintun kanssa, karjuimme mokoman uhopetterin kauemmaksi koirien luota. Yritin samalla tavoitella pyyhettä esiin, että olisin voinut heittää jotain koirien väliin. Onneksi tilanne laukesi ja omistaja ehti nappaamaan koiran kiinni. Valitettavasti koiran omistaja oli melkoisessa tuiterissa, puolusteli uroksensa käytöstä ja kyseli muutamaankin otteeseen, että voisiko hän kuitenkin päästää omansa irti. Kielsimme kohteliaasti jatkotuttavuudet koirien väliltä, uitimme koirat ja itsemme ja lähdimme nopsasti pois paikalta. Ei tainnut tämä seurue ymmärtää, että myös ihan omankin koiran turvallisuuden kannalta kannatti pitää äkäinen pieni tuontikoira kauempana nuoresta Richardista. Ja minä suojelen omiani tarvittaessa aika kovallakin kädellä ja pahalla suulla...
Vähän olimme tolaltamme episodista, mutta koirat eivät olleet moksiskaan, uivat polskuttivat menemään. Pops innostuksissaan hyppäsi muiden perässä veteen ja sukellukseksi meni. Mutta sekään ei tuntunut menoa haittaavaan. Pennusta tulee selvästi Sohvia hanakampi uimari. Sohvikin toki ui, mutta 1-2 lenksua riittää. Pikkarainen sen sijaan kauhoo muiden perässä vaikka kuinka.
Itse jälki meni ihan kivasti molemmilta. Popsilla oli tosin tänään vähän takaperoinen tapa jäljestää. Meni jäljellä pari metriä, jonka jälkeen pysähtyi ja palasi takaisin päin ja etsi namit jäljestäen väärään suuntaan. Sen jälkeen kirmasi taas jäljellä eteenpäin. Hmm. Pitänee jättää nameja vähemmän perusjäljelle ja keskittyä jo pelkkiin välimakuisiin ja loppupalkkaan. Palkkiona olleet luut löysivät moitteetta. Muutkin koirakot pääsivät maaliin. Loppupäivä onkin koirien osalta sujunut leppoisasti lepuutellen ja jälkiluita kaluten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti