Reilun vuoden asumisen jälkeen Sohvi karkasi äsken ensimmäistä kertaa pihasta. Mikko oli pihalla pilkkomassa puita ja huikkasi sisään, että nyt lähti. Aikas nopeasti vedin ulkokamat päälle, remmit matkaan ja lähdin koiranhakumatkalle. Onneksi oli vielä valoisaa. Poppis oli jäänyt pihalle, joten se viskattiin häthätää sisään ja molemmat lähdimme Sohvia etsimään. Löysin sen noin 300 metrin päästä seurustelemassa koiranulkoiluttajan kanssa. Koira kiinni ja palasimme pihalle. Jäin seuraamaan tilannetta siihen kohtaan aitaa, mistä jäljet osoittivat karkulaisen ponnistaneen aidan yli. Ja niin oli härski, että saman tien silmieni alla uutta yritystä hanikkaan. Karjaisin, minkä keuhkoista lähti ja koira pakitti takaisin.
Eipä auta kuin suunnata rautakauppaan ostamaan korkeampaa aitaa. Olisin vielä ymmärtänyt, jos olisi lähtenyt pupun yms perään, mutta, että ihan huvin vuoksi maailmalle. Hemmetti sentään tota Mamsellia.
Voi ei. Mutta jos yhtään lohduttaa, niin mulla meinasi palaa pinna Lenskarin kanssa, joka ei tullut luokse tyhjässä koirapuistossa. Harrasteli muina miehinä sitä hankisaalistusta, siis isoja loikkia pää edellä hankeen. Poing poing poing pitkin puistoa. Ei ollut kuulevinaankaan kun vihelsin eikä kiinnostanut tippaakaan vaikka kävelin poispäin ja olin muka lähdössä. Ihan törkee tyyppi. Jouduin hakemaan puiston toisesta päästä, ja sielläkin yritti vaan jatkaa sitä loikkimista mua karkuun. Normaalisti se kuitenkin lähtee sieltä mukaan ihan kiltisti. Ei kai noiden terriereiden ajatuksenjuoksusta oikein koskaan voi olla varma.
VastaaPoistaMukavaa viikkoa kuitenkin!
Hannamari
Cairnterrieri on utelias ja itsenäinen, ei miellyttämishaluinen.... Että ihan ovat rodunomaisia yksilöitä ;)
VastaaPoistaOlet oikeassa Taru, noinhan se menee. Eipä auta kuin korottaa aitaa. Noilla on kuitenkin niin kivaa pihalla, että pitänee keksiä terrierinkestävä ratkaisu.
VastaaPoistaHannamarille sympatiapisteet koiranmetsästykseen. Ja mukavaa ratsastusta. Menin perjantaina Jackiellä ja oli aivan mahtava :D
/Anne