Pomppu meinaan.
Päivän rata, olkaatte hyvä. Ensin pätkä 1-8 ja palkkaus keinulle. Sitten loput 9-18.
Ekaa kertaa perjättöä kepeille, ei ongelmia. Puomia vähän pohdiskeltiin. Poo hidastaa, kun mina hidastan. Nopeuttaa etenemistä koske-käskyllä. Nämä voisi optimoida, jos intoa. Kontaktivirheitä tiitiäinen ei ole tehnyt koskaan, mutta nopeutta voisi saada huomattavasti lisää, jos hinkkailisi.
Sitten uusi huomio. Kontaktiesteiden jälkeen, erityisesti pysäytyskontaktien jälkeen, koirat ovat tiukemmassa kontrollissa ja saattavat esimerkiksi ennakoivissa valsseissa, ennen tiukkaa käännöstä kieltää hypyn herkemmin. Poppiksen saa muutenkin viedä huomattavasti vahvemmin tiukoillekin käännöksille, se seuraa mun liikettä kuin hai laivaa ja kääntyy niin paljon tiukemmin kuin isosiskonsa, jonka kokoaminen ja tiukka kääntyminen vaatii ennakointia, suhinaa ja puhinaa.
Renkaalta saa kiitosta, mutta se onkin mein supereste. Ei halunnut lähteä hallilta pois. Nyt kun on tämän syksyn kulkenut kanssani ihan itsekseen treeneissä, niin on saanut paljon itseluottamusta. Aiemmin yksinollessaan nyhjäsi lämpillä ja jäähkillä jaloissani, nyt kanniskelee käpyjä tai leikkii pallolla vaputuneemmin.
En ole vieläkään ihan tyytyväinen Sohvin liikkumiseen. Ei sinänsä tee mitään väärin, mutta ei liiku mun silmään tavanomaisesti. Nyt ravi on ihan puhdasta ja hyvää, mutta laukassa tulee vielä pupulaukkaa, eikä portaiden työstäminenkään ole mielestäni ihan priimaa. Eli vielä joutuu tauolle agitreeneistä ja pääsee kevyempiin jälkitreeneihin, kunnes fyssarilla on taas käyty. Monien sattumien summana käymme piipahtamassa Patrician puheilla Porvoossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti