Okei, mulla ON kaksi agilitykoiraa

Pomppu jatkoi päheitä esityksiään seuratreeneissä eilen. Jäähdyttelylenkillä ostolampun valokiilassa kävellessä ensimmäistä kertaa oli pakko myöntyä, että ehkä mulla nyt sitten kuitenkin on kaksi ihan oikeaa agilitykoiraa.

Pätkissä 1-8 (sylkkäriä palkkailin muutaman kerran vielä erikseen) ja 9-20.

Persjättöjä, vastakäännöksiä, sylkkäreitä, erotteluita, takaaleikkauksia kepeille. Pikku Poon kanssa?! Okeiokei, kyllä mä pätkin noita ratoja vielä ja palkkailen kaikesta mahdollisesta. Muistipaikoille kiinnittää koiran lähtöasentoon huomiota (takajalat harottaa helposti minne sattuu), sylkkärin opiskelua, etupalkka kepeille toimii!!

Miksi tämän ajatusmallin omaksumiseen meni se vajaa kaksi vuotta? Nokun, mutkumutku. Noi tyypit vain kehittyi niin eri tavalla. Sohvi opetteli ja oppi alusta asti raivolla ja hullunkiilto silmissä. Poo taas pohtii, hiljentää vauhtia, pohtii lisää, vilkaisee minua ja tekee varovasti. Onnistunkohan varmasti, se miettii. Putkesta tullessaan sillä on edelleen kiire etsiä ensin minut, siinä saattaa herkästi jäädä este poikineen välistä. Itsevarmuutta on rakennettu kamalan kärsivällisesti onnistumisten kautta. Tämä pätee myös ohjaajaan, olen luovuttanut Poon kanssa ainakin sata kertaa. Valkkuparat, aina sitä saa olla suosta nostamassa.

Tänään me vain metsäillään ja käydään koiruksien kanssa tallilla. Eilisellä ratsastustunnilla tamma lykkäsi korvat höröllään turvan kiinni open koiran kanssa, joka on ollut muutaman kerran maneesitreeneissä mukana. Uskaltaakohan mein terrierit noin läheiseen tuttavuuteen... Ensi viikolla on HIHS vanhalla jäähallilla (KHL ei tainnut tykätä hevosista samassa kaukalossa...). Parempi jättää luottokortit kotiin lepäämään... Tallitarinoista saisi ihan oman blogin verran tekstiä. Katsotaan alkaako täällä näkymään enenemässä määrin hevosen karvoja vai perustetaanko niille ihan oma kanava.

Nyt taivun alaspäin katsovaan koiraan. Olen aloittanut taas joogaamaan kotona. Koirilla menee hetki totutellessa, ekat päivät meni hepuleiksi ja hihittelyksi. Hauskinta on loppurentoutus, jonka aikana Poo tulee poikkeukseta nukkumaan viereeni. Meinaa venähtää meidän rentoutukset ;)

Ihanaa loppuviikkoa, äsken lenkillä satoi lunta. Meinasin alkaa itkemään ilosta. Talvi, ihmisen parasta aikaa.