SI-nivel

Lasken aina fyssarilla/osteopaatilla montako minuuttia menee ennen kuin mainitaan SI-nivel. Onkohan ikinä koskaan aktiivisesti harrastavaa koiraa, jonka SI-nivelistö olisi perfecto. Tosin pikku-Poon kohdalla kyseinen nivel ei taida koskaan saanut erityismainintaa, mikä on ehkä maailman seitsemäs ihme.

Ja niinhän se Sohvilla oli juntturassa tämä ristiluun ja lonkkaluun välinen heikoin lenkki. Ja jumitus oli tuttuun tapaan aavistuksen toispuoleista. Jumituksen syynä lienee agilityharrastuksen lisäksi juniorin törmäilyt senioriin, erityisesti se koiruleiden peräänajo, jonka jälkeen kulussa on havaittu epäpuhtaa. Epäilys on, että isku on osunut istuinluuhun, ja sitä kautta töräyttänyt tuon pahamaineisen nivelen jumiin. SI-nivelhän rasittuu kaikensortin liukastumisista ja törmäilyistä agilityrasituksen lisäksi.

Patricia kyseli perustiedot, seurasi koiran liikkeitä, teetti tasapaino-ja takapäänharjoituksia ja hoiti koiraa yhteensä puolitoistatuntia. Hoitotoimenpiteissä vaihteli kevyempien (Sohvin silmät painuivat umpeen) ja rankempien (koira pyrki pystyyn tai vähintään nosti päätään kysyvästi) menetelmien välillä. Takaosaston jumeja saatiin auki ja otettiin nopeammalla aikataululla vielä seuraava aika. Fyssari oli kohtuullisen tyytyväinen kokonaiskuvaan, erityisesti rangan suoruuteen ja koiran kykyyn kantaa itseään. Vahvasti etupainoisen koiran peräpää nyt on vähän mitä on, mutta siihen tulee vain kiinnittää erityistä huomiota (vahvistavat harjoitukset, seuranta- ja huoltotoimenpiteet). Loppuun Patricia vielä lahjoi Söhvelin karkein, jonka jälkeen koira olikin valmis jäämään vastaanotolle loppuiäkseen.

Nyt me on levätty pari päivää, kuljeksittu metsässä remmissä ja otettu iisisti. Poo on päässyt villiminkkinä juoksemaan metsässä ja kuorruttamaan itseään säännöllisten suihkujen arvoisesti. Saamarin skunkki, olisin voinut samantien ostaa jonkun lhasa apson, jota pestä sen harvase päivä. Amme tuli talouden tarpeeseen.

Seuraava rotuni?

Kävin eilen pyörähtämässä internationaalissa hevosshowssa. Expo-alue oli jo torstaipäivästä vähän ahdas, lienee tiivis tunnelma viikonloppuna. Yleisö oli hassu sekamelska ratsastushousuisia ja suoraan tallilta piipahtaneita sekä hajuvesivanassa kulkevia äitejä tyttärineen miettimässä sopisiko tämä timangiotsapanta meidän Amandalle. Kisojen ja lämmittelyiden seuraamisen ohella parasta antia olivat muutamat kirjahankinnat, yksi lehtitilaus, parit hanskat ja hyvät keskustelut SHKL:n ja Viikin hevossairaalan standeillä.

Jaaniin, tulihan sieltä tuotua kolmisen litraa hevosten irtokarkkeja.