Pulipuli

Vähän meinaa tämä kuumuus haitata meidän suunnitelmia. Kaikenmoiset metsävaellukset ja -jälkeilyt on unohdettu, ja on lähinnä keskitytty rallattelemaan veden äärellä. Pieni on vallan sinut tämän elementin kanssa, kahlailee mielellään ja eilen uikin pieniä lenksuja itsekseen. Varsinaisesti ei ole uitettu lainkaan, vaan on saanut ja voinut itse valita, missä syvyydessä etenee.

Kuumin aika päivästä päivystellään ja otetaan päikkärit mielummin viileissä sisätiloissa.

Autoilun eteen on tehty lujasti joka päivä töitä, ja nyt näyttääkin jo paljon paremmalta. Eilen matkusti jo itsekseen takaboksissa ja otti rennosti tirsat. Ehkä selvitäänkin pohjoisen reissusta ilman tuskaa/lääkkeitä.

Tänään leikitään virkakoiria ja käydään Kujen kanssa työpaikallani viemässä ihanille työkavereilleni mansikoita. Illalla Kuje pääsee mukaan kampaussalonkiin, kun Sohvilta ja Poolta tasataan otsatukat.

Pomppu muuten aikaansai aamulla pieniä sydämentykytyksiä, kun palasi Mikon kanssa lenkiltä täysin kolmijalkaisena eikä astunut lainkaan toiselle takatassulle. Ehdin jo taas arvailemaan vaikka ja mitä, mutta Mikon selvitys kesken rauhallista kävelyä alkaneesta tassunnuolemisesta ja sen jälkeisestä linkutuksesta siirsi epäilyksen nokkosiin/hyönteisen piston. Tutkin ja pesin tassun, mutta mitää ei löytynyt ja kovin oli surkea pieni koira eikä siis varannut jalalle lainkaan. Aamupalalla ehdittiin jo miettiä päivän suunnitelmat uusiksi ja varustauduin lähtemään klinikalle tarkempaan syyniin. No, siinä olisi taas ortopedian erikoislääkäri nauranut partaansa, sillä totaalisen kolmijalkainen koira leikki noin tunnin kuluttua villisti pitkin pihaa. Poo osaa kyllä olla melkoisen surkea, jos joku herne on patjan alle eksynyt. Mutta toivottavasti tämä episodi tässä, huh.

Katselin juuri tassut kohti taivsta kuorsaavaa Kujetta. Cairntehtaalla on ilmeisesti keväällä ollut cairnin tassut loppu ja tilalle on laitettu pienet karhuntassut...