Agirotu 2014

Peace, Love and Agility -teemalla mentiin tämän vuoden Agirotu. Meidän joukkiolle toinen vuorostaan ja nyt molemmille koirille oli varattu omat puhteensa.

Sohvi juoksi Open-radan ja KIL-joukkueessa ja Poo debytoi ALO-joukkueessa. Päivä oli jälleen kerran superhelteinen. Onneksi cairnleiri sai varattua varjoisan paikan ja kaksi telttaa takasi suojaisan leirin. Lisäksi paikalla oli vesipisteitä, joissa koirat sai letkulla kasteltua. Mukana oli jälleen kerran iso joukko cairneja, konkarikoirakoista aika moneen ensikertalaiseen. Yhteishenki ja tsemppi oli pakatu kaikilla matkaan.

Valitettavasti tällä kertaa päivän järjestäjät eivät olleet onnistuneet aikataulujen suunnittelussa ja osalla meistä, meikäläinen mukaanluettuna oli kolme rataa tasan samaan aikaan. Tutustu siinä sitten rataan, kun seuraavalla pitäisi olla jo suorittamassa. Kiire oli vähän kaikilla, toisten suorituksia ei oikein ennättänyt näkemään, suoritusvuoroja vekslattiin edestakaisin sisäänheittäjien kanssa ja rataantutustumiset jäivät aika heikoille.

Änkesin itseni ensin Openiin omaa lähtövuoroani ennen.

Rata meni ihan kohtuullisesti, muutama kaarre toi lisäaikaa ja kerran Sohvi ehti vilkaista ulkopuolelle, kun aivan radan reunaa kulki toinen koirakko. Tuolla Turengin koulun kentällähän ei väliaitoja ollut, vaan neljä kenttää pyöri siinä aikatavalla vierekkäin. Maaliin nollalla, ajasta ei hajuakaan ja kiireellä jäähdyttelemään koiraa ja joukkueratoja ihmettelemään.

KIL-joukkuerata oli meiltä tosi heikko suoritus. Sohvi ehti lukitsemaan joukkueessa aiemmalla vuorolla juosseen Lucan ja suuntasi lähdöstä ensin maaliin huutelemaan sille, karjui tuomarille ja palatessaan radalle nappasi vielä ohimennessään yhden hypyn. Rata menikin sitten vähän hälyisissä merkeissä, yksi väärä putkenpää sieltäkin kartutti miinustiliä. Varmasti jotain hyvääkin sieltä olisi saanut kaivettua, mutta jäi nyt lähinnä härdelinä mieleen tämä joukkuekisa meidän osalta.

Täältä kun juoksen palauttamaan koiraa, niin vastaan tulee jo ALO-joukkuekaveri Poppis mukanaan, olisi aika startata seuraava rata. Siinä jäi virittelyt aika vähille. Pomppu ei kuitenkaan antanut minkään häiritä ja teki oikein näpsäkän ja puhtaan suorituksen helpolla ALO-radalla.

Viimein ehti hengittämään, käydä kävelyttämässä ja kastelemassa koirat sekä juomaan jotain itsekin. Ja kyselemään muilta, että kuis heillä oli mennyt. Joukkuetulokset saapuivat pian ja leirissä puhkesi riemu, kun ALO-joukkuekisassa cairnjoukkueille tuli sekä voitto että kolmossija, vau!! Cairnjoukkueet olivat lisäksi ainoat joukkueista, joissa kaikki 8 koiraa tekivät puhtaat nollaradat.

Cairnit täyttivät palkintopallin.

Poon ihkaensimmäinen agility-poksu. On se vaan niin.

Pian taas ihmeteltiin, kun minua ja Sohvi kuuluteltiin alueella. Olimme nimittäin sijoittuneet 7. openin radalla ja pääsimme mukaan palkintojenjakoon. Huikea juttu. Liukan Villeltä mitali kaulaan ja onnittelut. Cairnterrierikerho jakaa vuosittain agirotumestarin tittelin parhaiten agirodun open kisassa pärjänneelle cairnille. Tänä vuonna titteliä tavoitteli 8 kotimaista ja 3 ulkomaista cairnia. Suorituksellaan Sohvi pokkasin näin ollen myös agirotumestarin tittelin tälle vuodelle.

Suuri pieni mestarikoirani.