Lauantaina oltiin Popsin kanssa kaksin Ojangossa harjoittelemassa. Tehtiin aika kevyesti pientä radanpätkää. Kerrattiin samalla pussi, rengas ja keinu. Junnulla on vielä yhdet viikkotreenit ja sitten alkaa pikkaraisenkin agivapaa.
Treeneistä pyyhällettiin äitini mökille, jossa Poppis vietti kahvitteluhetken terassin alla. Pakko oli sinne punkea uudestaan ja uudestaan. Onnellinen, hölmö koira.
Illaksi koirat jäivät koisimaan kotiin, mutta meikäläinen pakkasi jälkikamppeet matkaan ja suuntasi Sipoonkorpeen kirmaamaan kilometrikaupalla pitkin metsiä pyykkipojat ja veriset sienet viuhuen. Tehtiin pareittain ja vedettiin Mintun kanssa nyt jo pidemmät jäljet. Käytiin ensin suunnittelemassa jäljet huolella ja lopuksi vedettiin ne. Ensimmäistä kertaa käytettiin jopa karttaa hommassa... Minna ja Merja muodosti toisen parin ja työsti omat jäljet.
Kyllä näillä pyykkipojilla homma pelittää. Kiitos Mintulle hurjasta askartelu-urakasta. Jälkitiimi kiittää ja kumartaa!
Jäljet vanhenivat nyt ensimmäistä kertaa yön yli, joten tänään sitten aamusta metsälle. Sohville tehtiin suora jälki yhdellä makuulla ja yhdellä kulmalla. Mintun koirista Lululla oli kahden kulman kokonaisuus ja Rico ajoi Sohvin jäljen uudestaan. Junnuille omaa lyhyttä ja suoraa jälkeä.
Minnan Pele näytti mallia alkuun. Pelellähän on jo yksi AVOn ykkössuoritus plakkarissa ja seuraava koe syyskuulle. Hieno, eleetön ja tehokas suoritus. Kaikkia koirakoita en päässyt seuraamaan, kun kukin jäi vuorollaan leirille koiravahdiksi. Kuuleman mukaan siellä oli taas edistystä tapahtunut ja ensikertalaistenkin kanssa päästiin alkuun.
Sohvi lähti kuumasta säästä huolimatta todella innolla metsään. Teki mielestäni oikein onnistuneen jäljen, makauksen ja kulman osoitti todella hyvin, parhaiten ehkä koskaan. Kerran ajautui jäljeltä syrjään ja kyseli neuvoa, kun sitä ei herunut, niin etsi jäljen takaisin alleen ja jatkoi matkaa. Loppukaatoa lähestyttiin rinteestä, jolloin koira ohjautui taas sivuun, nyt ei enää kysellyt, vaan etsi aktiivisesti ja kun löysi jäljen, meni laukalla kaadolle :) Sorkka oli super, ja kantoi sen autolle. Sielläkin sorkan luovuttaminen teki aika tiukkaa...
Popparille kävi vähän työtapaturma, kun suoraan jäljellä oli marjastaja keräämässä vadelmia. Pops lukitsi nopeasti marjastajan ja veti päättäväisesti sinne jäljestä viis. Ei otettu tästä paineita, ohiteltiin häkeltynyt marjastaja ja autettiin koira maaliin, jossa sorkka kyllä maistui :)
Mintun Lucan nenä kävi hienosti, oman jäljen lisäksi löytyi muitakin mielenkiintoisia jälkiä. Luukku teki valtavasti töitä ja maalissa mutusteli sorkkaa onnellinen ja väsynyt koira. Richard sitten näyttikin, miten snautseri jäljestää ja teki päivän hienoimman jäljen. Eleetön, tarkka ja nopea, huima suoritus.
Kyllä taas kannatti paahtua kolme tuntia eilen ja neljä tänään metsässä ja sen reunassa. Kiitos kaikille asianosaisille ja tietysti erityisesti Minnalle, joka jaksoi kävellä kaikki suoritukset läpi ja antaa tärkeitä ohjeita alusta loppuun. Ja jakoi vielä nipun kirjallistakin materiaalia. Kyllä koiraihmiset on supertyyppejä ja Mikon mukaan myös vähän kajahtaneita ;)
Seuraava kerta jo suunnitteilla.
Ai niin, oma koira puri. Koirat saivat jäiset ydinluut palkinnoksi helteisestä urakasta ja Popsilla jäi poskihampaaseen jumiin joku kalvo. Ja tietysti onnistuin lyömään sormeni poskihampaiden väliin, kun irrotin kalvoa. Laastarilla selvittiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti